Ympäripyöreä hippi

Siitä hyvästä, että olen taas ahkeroinut (omakehu on tässä tilanteessa parasta ja kannustavinta) työhakemusten kanssa, annan itselleni luvan murukahvien lisäksi kirjoittaa vähän hömppää. Kävin vielä pienellä happihyppelyllä, joka tosin toi mieleen lapsuuden hiihtolenkit, jolloin suksien alle talppaantui lumiukkolunta. Nyt en hiihtänyt, mutta kengänpohjat keräsivät välillä kivat paakut. Voiko parempaa päivää olla kuin maaliskuinen räntäsade, jos vaihtoehtona on pelkkä pilvinen päivä? Jos ja kun auringonpaistetta ei riittänyt tänne asti, tulkoon sitten räntää taivaan täydeltä. Minä tykkään. Nyt se tosin laantui.

Olen odottanut liiton päätöstä päivärahoista, mutta ei näy eikä kuulu. Toisaalta ymmärrettävää, koska aikaa hakemuksen lähettämisestä on kulunut vasta niin vähän, mutta toisaalta taas on niin tukalaa, koska henk.koht. varat on aika lailla hunningolla. Itseä saan mulkoilla peilistä, jos niikseen tulee, mutta enpä jaksa vaivautua sen enempää kuin mitä on pakko.

Peilistä tuijottaa tyyppi, joka tietää, että kannattaisi ehkä mennä parturiin, varata edes se aika, mutta jos nyt vielä muutaman päivän (viikon) taas sinnittelisi. Kaikki kunnia silti oikeille pitkätukkahipeille. Sydämen paikka tähän.

Mutta kun.

Viimeiset vuodet (kun luulin löytäneeni sen mallin, hah) on tullut käytyä parturissa noin neljän - viiden viikon välein, mutta jos ja kun nyt viikkoja alkaa olla vähän enemmän, niin näkyyhän se. Vakavissani olen jopa ajatellut, että josko nyt olisi taas aika kokeilla pidempää mallia. Sellaista, joka ei kaipaa kerran kuussa siistimistä, vaan sillä pärjäisi vähän kauemmin. Selvää säästöä. Oma parturini on nyt muutaman kuukauden pois kuvioista, joten senkin takia olisi tilaisuus kokeilla jotain muuta, heittäytyä, jos ei nyt villiksi ja vapaaksi, niin tuulitukaksi ainakin.

Joo, unissani.

Sen tosin päätin, että niin kauan kun ei liiton korvauksista/työpaikasta ole tietoa, en parturiin mene. On tärkeämpiäkin maksuja, vaikka vanha totuushan on, että jos tukka on huonosti, kaikki on. Tosin luulen, että oma rahatilanteeni koko aikuisiälläni johtuu siitä, että olen pitänyt ja pidän joskus edelleen (käsi-)laukkuja lattialla. Kuulin siitä vasta muutama kuukausi sitten, että ei kannattaisi. Ei tiedä hyvää se.

Olen myös saanut palautetta, että kirjoitan (näitä) vähän ympäripyöreästi. Siinäkin piilee totuuden kannikka, koska olen täysin samaa mieltä ja ihan tarkoituksella näin teen. Niin kauan kuin teen tätä omaksi iloksi, kiertelen ja kaartelen ja pidän mölyt mahassani. Välillä saattaa tulla näitä pirskahduksia.

Seuraavaa odotellessa. Pirskahdus tai röyhtäys, kunhan jotain.