Aaltopahvipää

Olipa tänään taas hämärä päivä ja ihan koko päivän! Töissä kun katselin ikkunasta ulos, kakistelin mielessäni, että ei voi kello olla 12, kun on noin pimeää. Otsalamppu olisi aika kätevä noilla hämärillä. Taitaa olla se hämäränhyssy; sana, johon olen vasta tänä syksynä törmännyt muutamia kertoja.

Sain eilen Helsingistä tehtävän hommata pari lippua uuden vuoden karkeloihin. Aikamme tekstiviestejä vaihdettuamme päätin ostaa meillekin toiset kaksi lippua. Suunnitelma hyvä, katsotaan, miten käy. Tänään töistä lähdettyä olin päättänyt (ajatus ja muistiinmerkintä syntyi jo maanantaina) mennä Cittariin. Niinpä siinä matkatessani outoja teitä pälkähti yhtäkkiä mieleen liput! Olin unohtanut sen ostosreissun täysin. Ei muuta, kuin muistilappu otsaan ja uusi yritys huomiselle. Sama pää, kesät talvet - näin siinä sitten käy.

Kotiin kun pääsin, sain lisätilauksen toiselle keikalle. Harmittavasti vielä sellainen Klubin keikka, jolle haluaisin itsekin mennä, mutta elämän realiteetit ja aikakysymykset ynnä unentarve vesittävät koko jutun. Toki olen mieluummin töissä, kuin lomalla. Kaiken huipuksi joulu- tammikuu tulee kuulemma olemaan kiirettä ja työntäyteisiä päiviä. En valita. Vielä.

Kauppareissu oli aika onnistunut. Löysin vaikka mitä, paitsi en pikkukenkiä. 36:sia ei ollut tietenkään niissä pareissa (kaksi erilaista!), jotka olisin kelpuuttanut, enkä enää siinä vaiheessa jaksanut poiketa lastenosastolle, kun oli niin hikiki. On tämä vaikeata. Ei saisi olla kokoa, eikä korkoa, mutta mustat ne olla pitää. Luovutus ei ole kuitenkaan päivän sana, vaan etsivä etsii!