Ei pulkassa, mutta laukussa

Jos (eikä tässä kohtaa enää jossitella, mieleisiä mustia kenkiä kokoa 36 on vaan tosi hankala löytää!) on kenkien löytäminen vaikeaa, yhtä hankalaksi koin uuden laukun etsimisen. Vanha hajosi käsiin muutaman vuoden yhteiselon jälkeen ja koska hermostuin langanpätkien katkomiseen ja vuorikankaan repimiseen vetoketjujen välistä, tein ratkaisevan liikkeen ja heitin väskyn roskiin. Ei siitä olisi ollut iloa enää kierrätyskirsillekään. Kaapista löytyy laukkuja melkein enemmän kuin kenkiä, mutta kun arkikäyttöön on oltava sellainen tarpeeksi iso, mutta sopivan pieni veska. Siinä kulkee matkassa huulirasvasta eväsrasiaan ja vähän jotain muuta.

Kauppojen hyllyt ja naulakot on kyllä laukkuja täynnä, mutta kun ostaa piti, tunsin lievää ahistusta. En halunnut mitään olalla kannettavaa matkalaukkua saati kainaloista enkä muutenkaan mitään kullan- tm. hohtoista. Musta sen piti olla, tai ainakin muuten vaan oman näköinen ja oloinen. Pääväriltään musta. Olisin jotain extraa ehkä hyväksynyt. Vaan kun ei. Jos oli kangas/materiaali hyvä, hihnamitta oli aivan liian lyhyt. En ole kainalolaukkutyyppiä. Samasta syystä nikottelen tunikoiden kohdalla.

Aikani kiertelin ja jahkailin, kunnes menin sitten vihonviimeiseen liikkeeseen ja löysin, mitä hain. En tunnusta edes potevani huonoa omaatuntoa, vaikka laukkuun meni suunnilleen päivän palkka. Perustelin ostosta sillä, että siitä laukusta on taas moneksi vuodeksi seuraa ja käyttöä - ja sitä paitsi; olen sen verran kärvistellyt ja ahkeroinut töissä, että pitää jotenkin palkita.

Seuraavaksi pitää löytää uusi kauppakassi. Yhdestä vanhasta hajoaa kantokahvat. Tai ne ovat kyllä jo ratkenneet ja vähän riekaleina, mutta vielä niillä kotiin asti on tultu.