16.4.2008

Viisarit vinksallaan

Hyvät aikeeni nukkua lomalla pitkään eivät oikein onnistu. En malta jäädä sänkyyn, kun kerta herään miehen lähtiessä kuudelta töihin. Siitä hyvästä nuokun jo iltapäivällä, jos annan periksi, mutta toisaalta taas - eivätpä mene päivät hukkaan, kun niitä ei kuluta nukkumalla. Ei viikon loma nyt niin mahdottoman pitkä ole, että sitä kannattaa tuhlata.

Sitä paitsi sain aamutuimaan parhaan ideani pitkään aikaan. Tämähän on se vuosi, kun aika moni kavereista ja ystävistä täyttää 40. Välivuosista ja perässähiihtäjistä puhumattakaan. Muistin yhtäkkiä myös sen, että tänään on syntymäpäivä ihmisellä, joka muutama vuosi sitten esitti merkittävää osaa sen aikaisessa arjessa ja elossa. Välillä menee aikoja, etten edes muista/muistele koko asiaa ja ihmistä, paitsi sitten taas, kun poikkean lukemassa Satun kirjoituksia, eli aika usein loppujen lopuksi. Unohda tässä nyt sitten. Mutta onhan se eri asia päästä yli ja muistella kuin "vatvoa" ja ikävöidä. Onni on siinä, että pääsin aikanani eteenpäin. Läheltä liippasi, etten olisi päässyt.

Mutta mihinkäs minä jäin. Niin se idea lahjasta. Kello. "Saajan näköinen" musta kiekko. Ei hän nyt mustalta näytä, kiekolta vielä vähemmän, mutta on enemmän kallellaan älppäreihin, kuin esim. cd-levyihin. Omasta takaa minulta löytyy patteri, LP-levyjä, sinkkuja ja/tai ep:itä (en ole vielä päättänyt, minkä noista uhraan) - nyt vaan täytyisi löytää se viisarikoneisto. Melkein jo kävin keittiön kellon kimppuun, mutta ehkä maltan taas mieleni. Ei se ajatus tästä nyt enää mihinkään karkaa, kun se muhii jo.

Eilen en muistanut nuukailla, kun pääsin naamahoitoon. Olen käynyt niissä luvattoman harvoin ja sen kyllä huomaa. Mutta kun... ja seli seli. Ei se varsinainen hoito pahasti maksanut, mutta kun tein täyskäännöksen puhdistusaineissa, niin vähän se kirpaisi. Miehelle en kehdannut edes mainita, mitä aineet maksoi, kehuin vain tätiä, joka hoidot teki. Uusi käynti on jo varattuna ja jos tarve vaatii (ja miksei vaatisi), niin syksyllä taas. Eihän tässä enää mitään persikkaposkia tule saamaan eikä ihmeitä tekemään, mutta aisoissa olisi asiat hyvä yrittää pitää.

Verottajasta ei ole tällä kertaa pahaa sanaa sanottavana. Tuli melkein itku helpotuksesta. Saan lähes nykyisen palkkani verran joulukuussa palautuksia. Hyvä lisä työttömän arkeen, jahka silloin olen poissa työkuvioista.

4 kommenttia:

-Anne- kirjoitti...

Tuollainen LP-kello kuulostaa hyvältä lahjaidealta. Olen itsekin joskus miettinyt että voisi tehdä sellaisen ihan omalle seinälle. Saakohan koneistoja esim. ihan tavallisista askarteluliikkeistä?

Anonyymi kirjoitti...

Hep ja ihan sitten kellosepältäkin kannattaa kysäistä.

Ihanaa, palautuksia- mie kyttään postiluukkua,sillä tytär sai tänään oman lappunsa, ja mie odotan omaani kuin kuuta nousevaa..

Palautukset ennen joulua on ihan parasta !

vintti

Tinka kirjoitti...

Anne,
ainaki tämän päiväsellä googlettamisella tulin siihen tulokseen, että niitä koneistoja sais melkein mistä vaan - askarteluliikkeistä varsinki. Eikä maksa, ko muutaman euron.

Toki, jos on ylimääräsiä kelloja tai löytyy vaikka kirpparilta, niin voi kokeilla sitä osien irrotusta ja kierrättää.

Sain kans päähäni, että miksi ei myös omaan huusholliin voisi tehdä :) Täältä konehuoneesta kun muuten puuttuu kunnon kello.

Tinka kirjoitti...

Jotain tapahtu.. ja kaikki katos. Jotain olin Vintille sanomassa, mutta mitähän se oli...

Niin, toki kelloliikkeistä sais myös, mutta kuvittelisin niillä olevan myös tyyriimmät hinnat.

Tieto palautuksista helpotti kyllä kummasti. Laskin tosin siihen suuntaan, mutta että noin paljon - hui.

Eiköhän se sulleki taas tule kotiin päin :)