Taidepatonki kainalossa*

Oli näin -- lähellä, etten olisi aloittanut uutta kuva-aiheista plökiä. Muutamissa tulee vierailtua aina silloin tällöin ja siitäkös se idea on muhinut jo hyvän aikaa. Mutta...

Niin hauskaa kuin kameralla onkin ottaa kuvia ja lätkiä niitä ihmisten harmiksi ja omaksi iloksi, niin eipä taitaisi virta riittää niin paljon, että kannattaisi uutta (omaa) kuvaplökiä aloittaa. Ei ainakaan nyt, kun nämä jo olemassaolevatkin vievät oman aikansa ja vaivansa.

Sitä se liika auringossa olo ja lehtien lukeminen aiheuttaa. Ihme päähänpistoja ja visioita. Tosin, hyvän otsikon* nappasin, kun kerta mieleen jäi Toni Virtasen haastattelusta Soundissa (5/2008). Paljon muutakin jutusta jäi (ja tuli muistoja mieleen), mutta se jääköön muhimaan ajatuksiin. Mukava nuorimies se oli jo silloin -90 ja jotain.

Päiväkahvit meinasi jäädä keittämättä, kun törmäsin suodatinhärpäkkeen alta naamaan. Tokihan se ihme piti kuvata, kun ihan selvästi erottuu silmä, silmä, (iso) nenä, suu - ja vaikka mitä. Ei nyt kovin usein tule mieleen kuvata likaisia astioita, mutta tuo lautanen kun toimittaa ihan oikeata virkaa keittiön tasolla. Ennen bioastiaan kippaamista suodatinpussi ehtii hyvin jähtyä kipossaan. Nyt siellä alla oli tapahtunut ihmeitä. On niille nimikin, muistaisi vaan, mikä.

Tässä taannoin kun hihkuin siitä Apostolinmiekan kukasta, niin hihkuminen jatkui tällä viikolla. Ehdin just ja just nähdä, miten vanhan kukan (sen kuvatun) jämistä kehkeytyi yllättäen uusi nuppu. Paljon pienempi ja vaaleampi, mutta kukka kumminkin. Nyt odotellaan vielä, josko niistä jäljelle jääneistä möykyistä pulpahtaisi lisää kukkia. Mitä huonommin kukkiaan hoitaa, sen paremmin ne kiittävät.