Mahdoinko vähän ihmetellä!

Eilinen oli kaikinpuolin sätkypäivä.

Hienoa oli se, että kaikista Iskelmä-Finlandia -ehdokkaista se oli just Olli, joka vei voiton kotiin. Muita olisinkin kakistellut, jos toisin olisi käynyt. Alunperinkään en oikein tajunnut sitä ehdokasasettelua, kun kerta palkinnon nimenä on izkelmä. No, mutta; Lämpimät onnittelut! Ihan vaan siitä syystä, että nämä helteet taas kiusaa ja ahistaa ihmisiä, jotka ei niistä suuremmin välitä. Ja minun puolestani se jeesustelu siitä, miten ja mihin voittaja ne voittotonnit käyttää, saa olla. Hyväntekeväisyyttähän se sekin on, jos muistaa niillä rahoilla perhettään. Nih.

Toinen sätky tuli siitä, kun löysin yhden mukavan kommentin vanhasta kellarista. Ei mikä tahansa kommentti, keneltä tahansa. Tammikuussa 2006 ryvin nostalgia-aalloissa, kuten monesti muulloinkin, mutta silloin kirjoitin jotain ääneen kadonneista ihmisistä. Että missä mahtaa olla se-ja-se.

No, kuinka ollakaan. Ystävämme Kuukl oli paiskannut tämän kyseisen "kadonneen" soittajapojan (anteeksi, taitaa olla mies parhaassa iässä tätä nykyä) pahaa aavistamatta kellariin ja sinne hän oli jättänyt onneksi jälkensä. Kiitos vaan! Ihan parhaita tuollaiset sattumat. Kyä intternetti on kätsä.

Intternettiä ei tarvittu siinä kohtaa, kun näin pitkästä aikaa suosikkilinkkarikuskinkin liikennevaloissa. Vaatteistaan päätellen toivoa on, että linjalle osutaan vielä joskus. Samalle päivälle osui myös se kerta, kun olin jo ookaamassa töistä kotiin ja näin vanhan kaverin pyöräilevän Hämeenkadulla (oikeaan suuntaan). Niin monen vuoden jälkeen - ja sitten tilanne oli, mikä oli. Hmph!