Pieni parvekeviljelijä iskee jälleen

Siinä se nyt on. Tämän huushollin kaikkien aikojen ensimmäinen parvekemansikka, joka katosi eilen parempiin suihin. Maku ei ehkä ollut yhtä makea, kuin Stockmannin edestä ostetuilla, mutta kyllä tuostakin hyvä mieli tuli. Lisää on tulossa aika montakin ja siitä syystä innostuin kovin, että ensi vuonna on laitettava uusi satsi. Parvekelaatikko pääsi uusiokäyttöön ja muutama kukkapurkki. Kätevää ja helppoa.

Herneitä laitoin myös tällä koeviljelmällä. Ei mitään tietoa, missä aikataulussa niitä oikeasti pitäisi laittaa ja miten ne kehittyvät sellaisiksi herneenpaloiksi (-palko), mutta vihreätä on jo pitkät pätkät. Ja paprika on puskemassa mullan alta. Appelsiinista on vain muisto, että sen siemeniä istutin yhteen purkkiin.

Ensi keväänä pitäisi muistaa olla ajoissa liikkeellä. Se on joka kesä tämä sama laulu. Sitten ensi keväänä... Tämä kesä on vasta toinen tällä lasitetulla parvekkeella, joten opettelua on muutenkin vielä vähän. Ja muistamista, että kukat tarvitsevat ihan eri tavalla vettä, kuin vanhassa osoitteessa.

Mansikoiden bongailun lisäksi olen käynyt taas töissä. Yllättävän helppoa oli mennä loman jälkeen, mukavuudesta en sano. Hiljainen heinäkuu tuottaa siinä mielessä tuskaa, että mikään asia ja tieto ei omassakaan työpisteessä oikein liiku, joten se tietää to del la rau hal lis ta työtahtia. Ja päivät menee turhan hi taas ti.

Työrintamalla muuten oli kyllä tapahtunut ja tapahtuu koko ajan. Välillä ei tiedä, itkeä vai nauraa. Omatkin suunnitelmat taitavat syksyn osalta mennä uusiksi. Toisaalta se tietää sitä, että voin ottaa vähän iisimmin sen uuden työn hakemisen. Tällä hetkellä. Huomenna kaikki voi olla taas toisin. Eivät taida pomot itsekään tietää, mitä ne meinaa.