30.8.2008

Ero

Taannoin Vintin kommenttilaatikossa saamani idea kirjata muistiin työmatkan linkkarikuskeja (tai paremminkin niiden asiakaspalvelualttiutta ja ajotyyliä) on nyt saanut lopullisen puolueellisen päätöksensä.

Elokuun arkipäivät on kulutettu loppuun ja matkat jatkuvat vielä toistaiseksi samoja havaintoja tehden, mutta en tee niistä sen suurempaa numeroa, paitsi tarvittaessa. Ellen sitten ala muistiin merkitsemään matkustajia. Yhtälailla meissä on väkeä joka lähtöön.

Kuskeista kumminkin jyvä (oikea kultakimpale) erottui akanoista, vai miten sen sanoisi, että suosikkikuski oli ja pysyi ihan samana ilman tätä puolihuolimatonta tutkailuanikin. Parasta oli se, että hänen aamujaan oli kuusi tämän elokuun aikana. Kaikkia muita 1 - 2, joten nautin tilanteesta ihan varmasti.

Yhtään naiskuskia ei osunut kohdalle, vaikka heitäkin on aika monta jo liikenteessä. Eri mieskuskia tuon kuukauden aikana oli n. 35, joista maahanmuuttajia neljä. Ikähaarukaltaan -30 - 55+. Vähän vaikea arvioida ikää, mutta esim. valittu radiokanava tarkensi ainakin oikeahkon vuosikymmenen lähes poikkeuksetta. Suosikkikuskini kuuntelee Radio Rockia, minkä panin merkille varsin helpottuneena. Sen huomion tein jo viime vuoden kesällä, kun eka kerran satuttiin samalle pätkälle.

Heti ensimmäisenä tutkintapäivän aamuna sattui kohdalle mies n. 55 v. Kuvaavaa on, mitä hänestä kirjoitin; oli kuin valuva räkä, tervehti vain ikäisensä naiset, ajoi sentään aika sujuvasti. Muutenkin ko. kuskin käytös ja ulkoinen olemus on sitä luokkaa, että näkisin hänet ihan jossain muualla, kuin ajamassa linja-autoa. Muistuttaa lähinnä tanssilavan takana kossupulloa nauttivaa "naistenmiestä", jolla on vedellä sliipattu ylikasvanut tukka.

Ei sillä, etteikö kotimaisissakin kuskeissa olisi kaahareita ja läheltä piti -tilanteen kuskeja (milloin mentiin päin punaisia tai melkein kolaroitiin oikealta tulevien kanssa, koska niillä ei ollut kolmiota. Tai niitä, jotka lähtevät pysäkeiltä kuin ammus ja jättävät ihmiset kuin nallin kalliolle, vaikka varmasti näkivät, että toinen huitoo kuin heikkopäinen. Olen ottanut muilta opiksi, että en todellakaan lähde juoksemaan linkkarin perään - aina tulee seuraava. Ja sitten niitä kuskeja, jotka menevät kaasu pohjassa ja jarruttavat tiukasti. Tai matka on nykivää jurruutusta.), mutta aika tiukasti sai pitää peeseen penkissä kiinni ja ajatuksen matkassa, kun ratin takana oli mamu.

En tiedä, mistä se johtuu, mutta kolme neljästä maahanmuuttajakuskista tässäkin kuussa pitivät huolen, että matkat olivat täynnä tapahtumia ja vaarallisia tilanteita. Ehkä he ovat tottuneet kotimaissaan ajamaan lujaa tai sitten he yrittävät todellakin pitää aikatauluista kiinni. Onnistuen kyllä.

Mukavia poikkeuksia olivat iästä huolimatta ne kuskit, jotka tervehtivät joka aamu yhtä reippaasti ja kaikki matkustajat, jotka vaan eivät itse olleet möllejä. Joillakin kuskeilla on vieläpä tilannetajua, että eivät ihan kaikille mummoille hihkaise moi tai terve, vaan välillä tuli huomenta tai hei. Pieniä asioita, mutta heti takerruin niihin ja olin joko mielissäni tai kauhuissani.

Eri asia olivat sitten taas ne möllit ja mörököllikuskit, jotka vaan jurottavat sen ratin takana, eivätkä reagoi edes ilmastointiin. Menisivät muihin hommiin, jos ei kykene asiakaspalveluun. Varmasti varikollakin riittäisi töitä.

Mitäkö tästä kuukaudesta voi vetää johtopäätöksenä. Ei mitään. Paitsi sen, että jos olisi mahdollista, en kulkisi työmatkoja linkkarilla. Siihen taas on monta muuta syytä, kuin kuskit. Pääosin ne ovat ihan mukavia ja turvallisia matkoja on tähän asti ollut. Lukuunottamatta yhtä törmäystä pyöräilijän kanssa, mutta sekään ei tapahtunut tässä kuussa.

Työmatkan pituus (tai paremminkin suunta ja maasto) pakottaa tällä hetkellä käyttämään julkista kulkupeliä. Rahallisesti tuo on aika kallista, vaikka 44 euroa kuussa menisi varmasti muutenkin johonkin muuhun. Kanssamatkustajissa on joskus sitä porukkaa, jota en tajua, miksi ne on otettava kyytiin. Kuskit ei välttämättä koe sitä seuraa samalla tavalla, kuin matkustajat, jotka joutuvat tahtomattaan lähikontaktiin (muutama penkkirivikin on tarpeeksi lähellä) juoppojen kanssa. Haiskoon ja mellastakoon niissä omissa puskissaan ja puliympyröissään.
Ne paikat me muut voimme kiertää kaukaa.

Tai ainahan on se stop-painike, jolloin voi hypätä pysäkille ja vaihtaa linja-autoa, jos matka käy liian tukalaksi.


Kuvassa oleva bussi ei liity itse aiheeseen.

2 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Tämä on loistoidea! Minäkin voisin vaikka tehdä tällaisen kuskikartoituksen... Valitettavasti bussilla kulkeminen on vaan vähentynyt niin paljon, että otanta olisi kovin suppea (asun keskustassa, enkä tarvitse enää kaupungin sisäistä liikennettä juuri ollenkaan).

Ja minulla on ehkä_hiukan_puolueellinen tarkastelukulma asiaan... En pystyisi olemaan kovinkaan objektiivinen. Suosikkikuskini voin nimetä vaikka heti, mutta on myönnettävä, että tuohon sijaan saattavat vaikuttaa monet muutkin seikat kuin ammattitaito. :P
Ja sitä paitsi, bussimatkailu on nykyään paljon tylsempää, kun se suosikkikuski ei aja niillä reiteillä, joita käytän nykyään.

Tinka kirjoitti...

Hahaa, Mymskä, kiitos vaan.
Kesällä kerran nappasin tuon kuvan, kun tulit mieleen samalla sekunnilla, kun poikain auton näin -ja tähän aattelin liittää sen samoin ajatuksin.
Miten niin asiat ja ihmiset jotenki liittyy yhteen ja/tai muistuttaa toisistaan :D

Täällä on yks toinenki kuski (ja kolmas, mutta ei yhtään enempää), joka on suosikkeja, mutta nuo 2 ei osunu tänä aikana omille matkoilleni. Mutta yhtälailla hyviä ja mukavia ja ..noh, kyllä sie tiiät ;)

Mutta tuo mainittemani on ihan erityisesti Suosikki. Se vaan erottuu kaikista niin monella tavalla. Sen aamuina ei kyllä unikaan paina silmää ja matka vois jatkua vaikka kaupungin toiselle laidalle.