Oululaista huumoria

Sain tänään postikortin, josta tihrustin tavoilleni uskollisena postileimaa. Se nyt ei ole enää uutta, että Oulun lajittelukeskuksen kautta kulkee moni pohjoisen posti, mutta, että siellä eletään jo vuotta 2034.

Tuumailinkin hetken, että mahtaako olla joku merkitys tuolloin 21.5.2034. Se nyt merkattakoon muistiin. Sehän voi olla vaikkapa kuolinpäivä, joka ilmoitettiin näin syntymäpäivänä. Mistäs näistä sattumista tietää.

Kaikki muut merkit viittaavat siihen, että syksy on nurkan takana. Elokuu on tässä kohtaa ja olo on mitä mainioin. Tällä hetkellä. Kotia katselee sillä silmällä, että jotain tarttis tehdä. Jos vaikka aloittaisi makuuhuoneen verhoista. Täkit ja tyynyt on uusittu, pesun kautta vanhoille täkeille tulee taas uusi elämä vierasvarana. Vaatehuone kokee kierrätystä; uutta sisään, vanhemmasta ja ahtaasta vaatekerrasta on päästävä eroon, koska eivät ne näköjään vaan mahdu päälle, vaikka mitä tekisi.

Viikonloppuna tilailin muutamalla napin painalluksella erinäisiä juttuja, kuten postimerkkejä. Postimaksut nousevat taas, niin hamstraus oli pakon sanelema juttu.