Kyllä pannaan

Tuuliviiri rauhaton - sopisi liiankin hyvin tämän hetken tunnusmusiikiksi. Pää ja kalenteri on taas täyttymässä kaikenlaisesta, mikä ei sinne ole tavallisesti kuulunut. Hämmentäviä aikoja elämme, joten pientä täpinöintiä on ilmassa.

Kyllä-sana joutaisi narikkaan minun sanavarastosta vähäksi aikaa. Toisinaan se kattaa myös kaikki ei:n vastakohtaa vastaavat sanat. Vielä eilenkin harmittelin, miten väärässä kohtaa kyllä voi aiheuttaa väärinkäsityksiä ja sitä kautta mielipahaa. Tai jotain. Tiedän, että tein taas kärpäsestä härkäsen, ja asiahan kuitattiin jo selväksi, mutta kun harmittaa ja nolottaa omat sanavalintani. Tekisi mieli poistaa koko kommentti tai ainakin korjata sitä. Ei ole kovin hyvä yhdistelmä lukea ja kommentoida blogeja ja samalla katsoa televisiota. Alan lipsua.

Mutta mitä tästä opin. En mitään. Muistutti vain, että tarkkuutta, tarkkuutta, koska suomen kieli on niin monipuolinen ja monimerkityksellinen. Riippuen myös, missä sanassa on se paino.

Jospa pääsisin tämän(kin) asian yli nyt suosiolla.

Etteenpäin!

Palatakseni kuitenkin vielä Anun blogiin, koska hän oli ties monesko pesupähkinöistä kirjoittava. Päätin lopulta, että alkavalla viikolla kipaisen kaupassa ja haen niitä kokeiltavaksi myös tähän huusholliin. Vanhaa nestemäistä pyykinpesuainetta on vielä jäljellä ja on tarkoitus niitä ostaa myöhemminkin. Sen verran kuitenkin olen luetun perusteella kerännyt ennakkotietoa, että vaikeita tahroja pähkinät eivät irroita, mutta eivätpä ole tehneet sitä myöskään ns. tavalliset pyykinpesuaineet. Varsinaista valkopyykkiä meillä tulee todella vähän, koska suurin osa vaatteista on mustia tai jotain sinnepäin, joten senkään suhteen ei liene estettä käyttää pähkinöitä. Ja ainahan on se varapullo nestemäistä jemmassa. Luin jostain myös sen, että välillä kannattaakin pestä jollain muulla kuin pähkinöillä, niin ei kone ala haista. Tämä siis toisen käden tietona; minen vielä sano juuta enkä jaata. Täytyy ensin kokeilla.

Ensi viikolla taidan mennä testaamaan, miten onnistuu saada passi ilman passia. Tästähän on ollut joskus naputtamisen aihetta, koska minusta ne ohjeet ovat vähintäänkin hassuja. Mutta kohta lienen taas yhtä kokemusta rikkaampi ja voinen kertoa, riittikö se pelkkä ajokortti vai mitä ne vaativat todistaakseni, että miehän se vain olen.

Enpä tässä ole kuin vuosikaudet jahkaillut sen pahaisen vihkon hommaamisen kanssa ja nyt päätin hoitaa senkin alta pois. Tiedä vaikka pääsisin käyttämään sitä jo tänä syksynä. Jänskättää!