Pähkinöinä

Meinasi unohtua raportoida nämä vähän paremmat uutiset ja tapahtumat kuluneelta viikolta. Liityin alati kasvavaan SAMU-porukkaan ja ostin kuin ostinkin paketin pesupähkinöitä.

Kävi vain pieni vahinko, kun luulin sen valkoisen pesupussukan löytyvän tuosta laatikosta, mutta eihän sitä siellä kannen alla ollut. Niitä kuulemma myydään/annetaan erikseen. Taitaa olla liikekohtaista, miten homma hoituu. Ei täällä myyjä asiasta mitään maininnut tai vihjaissut, tarvitsenko pesupussia. Taidan näyttää sitten niin vanhalta pähkinältä, että oletti minun vain santsaavan ja tietävän jutun juonen.

Kotona pesuhetkellä meinasi tulla hätä käteen, että mihin minä sitten ripottelen ne pähkinät, kun pussukkaa ei ole ja pyykkiä piti päästä testaamaan. Ylimääräinen kaupunkireissu ei tullut kuuloonkaan. Mielessä kävi pyykkipussi, jonne yleensä tungen kaarituelliset ja tuettomat rintsikat, mutta siinä samassa hokasin sukkahousut. Niitähän minulla riittää ja niitä saa aina lisää.

Ei muuta kuin sakset käteen ja vaatehuoneen puolelle löytöretkelle. Lopputuloksena oli nämä. Toivoin niiden ajavan saman asian ja nyt, kolme pestyä koneellista kokeneempana voin sanoa, että toimii! Sekä pähkinät, että nuo nyssäkät.

Laitoin nyssäköihin 5 pähkinän puolikasta ja yhdellä nyssäkällä pesin kaksi koneellista. Löytyy hyvin pyykin seasta ja kuivuu helposti. Tänään laitoin käytetyt kuoret bioastiaan [ja sukkahousun jämät roskiin, blogg. huom.] ja uudella nyssäkällä pesin siis kolmannen satsin. Täytyy sanoa, että eivät ne kokeneemmat omiaan puhuneet; pehmeätä pyykkiä tulee ja hikiset puserot peseytyy ihan yhtälailla ellei paremmin, kuin nestemäisellä, jota yleensä käytän.

Vielä on pähkinät käymättä läpi - aion meinaan tehdä tutkimuksen, josko löydän siemenen, jonka voi laittaa multaan. Sisäinen viherpiipertäjä on jo peukalo tanassa.

***
Työhaastattelu on myös takanapäin. Tiedä sitten, mitä siitä irtoaa vai irtoaako mitään, mutta tulipa käytyä. Enemmän nyt odotan työkkäriltä, jonne varattiin oikein aika ja jolloin on tarkoitus käydä erinäisiä vaihtoehtoja läpi. Tai minun mielestä niitä ei ole kuin yksi; työllistyminen. Olisi se sitten palkkatuen turvin tai muutoin.

Toisaalta harmittaa, etten ole vajaakuntoinen. Olisin kaikesta päätellen jo työllistetty ensimmäisen viiden kuukauden työttömyyden jälkeen. Nyt annetaan kuukausien vaan kulua ja päivitellään sitten vuoden jälkeen, että oi ja voi, ettei sinusta nyt vaan tule pitkäaikaistyötön ja syrjäytymisvaarassa oleva. Syyskuussa lienen taas viisaampi. Ainakin vanhempi, eh hehe.

***
Passinhaku onnistui turhankin helposti. Ei tapahtunut mitään jännittävää. Heille riitti Kela- ja ajokortti. Ensi viikolla voin noutaa valmiin passin.

Valokuvaussessio oli aika hämmentävä. Neljästä passikuvasta piti maksaa 19,90! Omasta laiskuudesta sain maksaa, koska menin ensimmäiseen vastaantulleeseen valokuvausliikkeeseen. Netin mukaan keskikaupungilla olisi samat irvikuvat saanut kympillä. Vertailu kannattaa vain silloin, kun sen toteuttaa myös käytännössä. Tosin tuo hinta paljastui vasta kassalla. Sama pöllämystynyt ja vähän säikähtänyt ilme minulla on nyt passikuvissa. Silti pokka piti.

Enää puuttuu se ulkomaanmatka.

Tai matkakuume.