27.2.2010

Hengähdystauko

Hyvä tovi jo työpäiviä takana - ja sen kyllä huomaa. Keittiönpöytä täyttyy taas pikkuhiljaa mm. lukemattomista lehdistä ja suu on siinä kunnossa, kuin olisin turpiini saanut. Kaikki on siis kohdillaan eikä valittamista (vielä) ole. En myönnä potevani ressiä, mutta kai se on alitajunta ja elimistö, jotka tietävät paremmin, mitä käyn taas läpi.

Uuden oppiminen ja opettelu varsinkin vievät oman aikansa ja voimat, mutta taustalla on edelleen se vanha hullu usko ja luottamus, että kyllä kaikki avautuu aikanaan. Ensin pitäisi vain kunnolla valjeta työnkuva (muillekin kuin itselle) ja työpiste. Alussa luvattiin oma työhuone, sitten se vedettiin "eduista" pois tilanpuutteen takia ja nyt taas on väläytelty korttia, että sellaisen jossain vaiheessa saisin, jahka tilanne normalisoituu. Vielä tässä vaiheessa tyydyn kohtalooni ja menen sinne, minne pyydetään/käsketään ja teen, mitä kykenen, mutta en pane pahakseni, että saisin sen oman sopen. Se kun vaikuttaisi niin moneen ja helpottaisi käytännön asioita.

Työnkuva hahmottuu tässä viikkojen aikana, mutta tähän mennessä tapahtuvien tekosten perusteella olen kyllä aika innoissani. Paljon vanhaa, mutta paljon myös uutta. Sekös se pitää mielen virkeänä, kun työtehtävät vaihtuvat jo päivänkin aikana. Työmäärästä ja muusta johtuen en edes ole pahoillani palkasta. Aion nauttia joka eurosta, enkä potea huonoa omaatuntoa. Ei se silti poista sitä mietettä, että vähemmälläkin pärjäisin, kuten tähän asti.

Kesälomasuunnitelmat - ne pienetkin - on nyt huitaistu kalenterista pois tai ainakin talletettu myöhempää käyttöä varten. Kotiseutulomailu siirtyy hamaan tulevaisuuteen eikä onneksi Tallinnakaan katoa kartalta. Mukavaa on kuitenkin tietää, että kaverit ja vanhemmat tietävät tarvittaessa reitin myös tännepäin.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minkä takia pitäisi kokea huonoa omaatuntoa ansaituista euroista?
Se, että pärjiäsi vähemällä ei poista tosieikkaa, että on enemmän arvoinen.
Työstä maksetaan ansaittu palkka, toisista ei valitettavasti edes sitä.

Uuden opettelu on kivaa, silloin kun s e on kivaa :-)
Oman työpisteen löytyminen olisi muuten aika ykkösjuttu, ihan jo sen takia- että kyllä niin kuuluu olla.
JOkaisella oma pesä, tukikohta,josta sitten liikahtaa.
Tuon epäkohdan kun sais kunnialla hoidettua, niin sitten voisit asettua taloksi :-)

Kuulostaa mukavalle.
Hyvä!

Painun tästä pää migreenistä sekaisin lumitalkoisiin,jotka itse järjestin.
Voi hyvää päivää..

vintti

Tinka kirjoitti...

Vintti,
niih, tuo palkkapolitiikka on vähän kinkkinen juttu.

Toki olen kiitollinen siitä, että työstä taas maksetaan vallan riittävästi, mutta koska siististä sisätyöstä minun mielestä maksetaan liikaa, niin väkisinkin nikottelen. En vaan ole tottunu hyväpalkkasiin hommiin, eh.
On kokemusta myös toiselta akkavaltaselta alalta, joka on paljon raskaampi, ja palkat on, mitä on. Edelleen. Muutamista muista puhumattakaan.

Sieluni silmin vaan voin kuvitella, miten sisustaisin oman työhuoneeni. Nyt kuljen vähän niinko matkalaukkulapsi.

On mulla sentään oma vaatekaappi! Keikkatöissä ei aina saanu edes sitä.

Nyt voiski jatkaa loskan ajolla. Huoh.

-Anne- kirjoitti...

En olekaan vielä päässyt onnittelemaan työn löytymisestä, siispä onnea!