Ja taas joutui armas aika

Toinen päivä kesäkuuta - mitäpä tässä muuta. Nostalginen päivämäärä, jos niikseen tulee. Hyvä päivä aika monelle, ainakin nyt koulunsa päättäneille, vaikka vaan kesäloman ajaksi, ammattiinvalmistuneille ja muille lätsäpäille. Moni on veivannut Suvivirttä itkusilmin pitkin päivää, mutta "onneksi" ne ajat on minun kohdalta ohi. Mitä vanhemmaksi on tullut, sitä herkemmäksi sitä menee sille sävelelle. Sanoista kun en puoliakaan muista. Tosin, mitäpä se haittaa, kun ensimmäisen säkeistön jälkeen ei liikutukselta kykene yhteislauluun.

Tänään on kaupungissa kaikenlaista häppeninkiä, blogimiitistä alkaen, mutta sisäinen viksuminäni pysyy kaukana poissa. Ei sillä, etteikö ihmisten tapaaminen olisi mielenkiintoista ja mukavaa, mutta kaikki se muu ylimääräinen ja jälkikäteinen; juuei. Parempi pysyä kotona, niin ei tarvitse myöhemmin katua.

Kesälomasuunnitelmista on osa lyöty takaraivossa lukkoon. Mennään sittenkin kotikotiin ja mökille muutamaksi päiväksi, loput haahuillaan minne tuntosarvet vie. Ehdotus puhelimessa, että jos tämä kesä jätettäisiin väliin, eikä mentäisi/tultaisi mökille, kuulosti aika pahalta, eikä se saanut kannatusta toisessa päässä. Äitin äänestä kuuli heti, että selitykset (ajan ja rahan vähyydestä) ei mene tälläkään kertaa läpi. Ja - ehkäpä se maiseman vaihto tekee taas vaan hyvää. Nyt vaan tuntuu, että menisihän ne lomapäivät tälläkin seudulla. Pääasia, että on lomaa töistä - aivan sama, minkälainen on sää ja tapahtumatarjonta.

Törmäsin taas tällä viikolla siihen, että olen loppujen lopuksi aika vanhanaikainen ja tiukkapipoinen joissain asioissa. Mitähän mahtoi liikkua sen vanhan miehen ajatuksissa istuessaan linja-autopysäkillä ja katsellessaan sitä pikkutyttöä, joka juoksi pysäkillä autosta pois, kenties matkalla koulun kevätjuhlaan, pikkuruisessa miniäkin minimmässä hameessa. Ällötti katsoa sen miehen ilmettä ja miten sen pää kääntyi kääntymistään, katse seuraten pitkään tytön juoksua. Onneksi pysäkillä jäi muitakin aikuisia pois ja onneksi se mies taisi jäädä aloilleen.

Mutta mitä mahtoi tytön vanhemmalla/vanhemmilla liikkua päässä pukiessaan tyttönsä sellaisiin vaatteisiin. Ikää reilusti alle 10. Tuskin sen ikäinen lapsi vielä omatoimisesti kaupasta valitsee sellaista vaatekertaa. Tai mistäpä näistä nykyajan lapsista ja heidän vanhemmistaan tietää. Katukuva alkaa taas näyttää aika kesäiseltä, vaatteet yhtälailla. Joukossa mielenkiintoisia ja järkyttäviä asukokonaisuuksia, iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ehkä sen pysäkkimiehen ajatus kulkikin kautta rantain samoja reittejä, sai vain näyttämään tilanteen niin pahalta.