Tahmatassun rusketusraita

Eilisiltainen ukkonen pääsi yllättämään aikalailla. Ei niin minkäänlaista väsymystä, ei pökkyröintiä - vain vilkaisu taivaalle iltapäivästä antoi ymmärtää, että jotain voi tapahtua. Niin kuin sitten tapahtui. Jyrisi ja salamoi aika urakalla, mutta ei minun uusi kamera nyt niin kätevä ole, että sillä kannattaisi kilpailla salaman kanssa. Kun ei ehdi, ei ehdi. Pitää vaan ihailla ja olla, niin kuin ei olisikaan (pelkäisi ukkosta).

Ihme ja kumma on se, ettei ilma tästä mihinkään viilennyt, kuten lapsena teki ukkosen käytyä. Yhtä hikiset oltavat on edelleen. Ahistaa. Viihdyin kuumalla parvekkeella sen verran, että mainokset ja Kodin kuvalehden lukaisin läpi, mutta siinä se minun auringonottoni.

Aamupäivä oltiin tienpäällä, vähän niin kuin sunnuntaiajelulla. Tienpientareet on taas violettina villejä lupiineja ja minä kihisin penkissä, kun ei voitu pysähtyä niitä kuvaamaan (ja kaivamaan maasta irti - ollapa se oma piha, minne niitä istuttaa). Täytyy joku toinen kerta yrittää löytää pyörälenkin varrelta samoja horsmia, josko olisi paremmat kuvausolosuhteet.

Matkan varrelle sopi monenlaista kulkijaa. Tietäähän sen, että on linja-autoja ja linja-autoja. Täällä yleensä mollaavat kaupungin kuskeja, jotka kiilaavat pysäkeiltä tielle, meillä tosin ei niistä ole pahemmin kokemusta. Ehkä siksi, että annetaan vauhdista riippuen niille tilaa. Häviölle sitä jää, jos kovin huonosti käy - ja eipä sitä koskaan ole ollut niin kiire, etteikö voi sen vertaa odottaa.

Mutta.

Olipa yksi nimeltä mainitsematon tilausajoauto liikenteessä. Netistä katsoin, niin tulosuunta 02-alueelta. Sehän ei ole mikään selitys sille, että törttöilee moottoritiellä, eihän?

Kaksi kaistaa menosuuntaan, nopeusrajoitus 70. Linja-autokuski päättää ajaa vasemmalla kaistalla pitkän pätkän ja loppujen lopuksi huristaa ohi. Kiilatakseen heti kohta oikealle kaistalle meidän eteen. Onni on valpas mieskuski ja jarrut omaava auto. Töötätä olisi pitänyt, mutta kun ei säikähdykseltä tajuttu. Siinä vaiheessa vilkunkäyttö linjurikuskilla oli aivan turha ele, koska autonsa oli jo väkisin tulossa sille oikealle kaistalle. Missä on ammattikuskin ennakointi. Mennessään ylös rampille ei vilkku toiminut enää ollenkaan.

Toivottavasti ko. auton matka on turvallisempi silloin, kun siinä on matkustajia mukana.

Meillä matka jatkui kiroten ja manaten, kunnes vastaan tuli toinen linja-auto. Huomioni kiinnittyi hienoon punaiseen, korotetulla takaosalla olevaan menopeliin. Tein takaosan kuviosta äkkiä omat johtopäätökseni. Kyllä kelpaa kulkea Suomea ja ulkomaita ristiin rastiin. Toivottavasti oli myös hyvä keikka Saunan lauteilla.

Palatakseni kesämuotiin en voi olla ihmettelemättä niitä muovisilta ja reiällisiltä puukengiltä näyttäviä "puutarhakenkiä". Värivaihtoehtoja ainakin näyttää piisaavan.

Hauskaa kesän jatkoa! Kengillä tai ilman. Rakoitta mieluummin.