Kireämpi kuin viulunkieli
Jos tähän väliin jotain hyvää pitäisi sanoa, niin sen hyvän voisi täyttää hampaat ja lipasto. On meinaan hampaat kuulemma hyvässä kunnossa (kävin tarkistuksessa, eikä reikiä löytynyt), vaikka muuten olisinkin valuvikainen. Ja lipasto - uusin ihastukseni - on nyt paikallaan. Olen erittäin tyytyväinen.
Muuten minua ketuttaakin sitten kuin pientä sikaa. Jos niin kuin sivistyneesti yritän sanoa.
Ärsytyskynnys tiettyihin asioihin ja ääniin työmaalla on huolestuttavan matala. En vaan kestä. En en en. Ja vihaan itseäni syystä, etten saa suutani auki ja kakistettua, mikä ja kuka tässä tilanteessa mättää. Kun ei se itsekään sitä ymmärrä. Kuvittelen asian menevän jotenkin ohitse helpommalla, kun en anna helvetin päästä valloilleen. Sillä sehän siitä syntyisi, jos tuolla tietylle porukalle ääneen laukoisi kaiken, mitä mielessä pyörii. Sitä paitsi inhoan riitoja. Melkein mieluummin sitten kärvistelen ja puren hammasta (siitä syystä ne varmaan ovatkin hyvässä kunnossa) ja yritän keskittyä töihini. Onneksi sentään se on mieluista.
Jatkan sittenkin työpaikkailmoitusten lukemista sillä silmällä. Tuolla ei onneksi tarvitse loppua ikää olla.
4 kommenttia:
Voi Tinkaparka :/ Yritä nyt jaksella, teet kotona mieluisia asioita kaksinverroin ja kuuntelet vain sellasta mikä huvittaa.
Ja voithan joskus harkita niitä pieniä korvatulppiakin työasusteeksi, kohtuuhuomaamattomia ovat ainakin pitkien hiusten alla... ;)
Onnea uuden paikan hakuun!!
Suosittelen korvatulppia! =)
Täällä ainakin toimii... ja tosiaan ajatus siitä, että samassa työpaikassa ei tarvitse olla lopun ikäänsä, auttaa.
Kiitos kivasta blogistasi!
-mios (tre)
Hyvä, että Legot on kunnossa. Mulle suositeltiin, että käyn kahden vuoden välein tarkastuksessa, kun oli ikäisekseen harvinaisen hyvät hampaat.
Tinka ymmärrän täysin sun tuntees. Meillä on muuttunut lastentarha meiningiksi töissä. "Mä en leiki sun kaa!" ja itse olen samoilla linjoilla, että on pienempi paha kärvistellä kuin laukoa totuuksia.
Tsemppia hakuun. Samat puuhat täälläkin.
Satu,
kiide :]
Yritän ja yrittämästä päästyänikin yritän. Kotona onneksi on hommia ja asiat muutenki ok, niin ei tarvi 24/7 kulkea hermot kireällä.
Jotenki taas tänään tuntu olevan sen verran kiikunkaakun, että jos tämä ei muuksi muutu, möläytän pian jotain. Sittenkin. Tänään se oli jo vähän turhan lähellä.
Korvatulpat, hmm.. hyvä idea, mutta ei nyt taida toimia tässä tilanteessa.
Onnea tässä tarviiki, jos meinaa uutta työtä saada. Huokaus. Mutta kiitos.
Koita sieki pärjäillä, siellä, sen kans, ja muutenki :]
Mios,
kiitos kommentista ja palautteesta! Voi itku, tämä tuli vähän hassuun saumaan, että meinas tulla itku :]
Mukavaa, jos olet tykänny ja saanu jotain irti.
Korvatulpat on kyllä hyvät, mutta oon tottunu käyttämään niitä vaan keikoilla, en työkaverin takia :D Pitäis ehkä ottaa teidän neuvoista vaari ja tunkea ne korviin. Jahka sitte kuulen mukaviakaan ääniä ja asioita. Pien dilemma.
Ss,
hyvät leukaperät ja hampaat on näköjään molempien töissä kaiken a ja o :D
Niin, ko oliski, että se totuuksien laukominen puhdistais ilmaa ja muuttais asioita parempaan suuntaan, mutta ko tietää, miten siinä kävis. Huonosti. On kuulemma vähän kokemusta. Ja paskassa ilmapiirissä on ikävä tehä töitä, kun ne kuitenki olis tehtävä, niin kauan, kuin tuolla olen/on.
Tsemppiä sulleki. Eiköhän meillä joskus taas tärppää tai sitte tämä kasvattaa vaan luonnetta ja pitkää pinnaa. Ha.
Lähetä kommentti