Täpinöintiä kaiken seesteisyyden keskellä

Just kun ehdin ajatella, että onpa nyt niiin sees syys, minut yllätettiin päivän aikana monta kertaa 6 - 0. Parhaimmat (ja toisaalta pahimmat) yllätykset tulivat kirje- ja sähköpostina. Työpäivä muuten oli aika tavallisen tahmea ollakseen maanantai.

Kotiin kun pääsin, lattialta löytyi kutsu seulontaan. Auts! Järki sanoo, että nuo on vaan pelkästään hyviä asioita ja, että onneksi järjestävät, mutta mitä järjellä on tämän kanssa tekemistä? Kysyn vaan. Tunneasioita nämä on ja ko. lääkärikäynti on minun mielestä pahimmasta päästä. Pakkopullaa. Välttämätön paha. Minulle joku hammaslääkärireissu on ihan naurettava juttu tuohon verrattuna. Turha kai mainita, kummassa lääkärintuolissa käyn useammin.

Nyt sitten piti suunnitella seuraavat liikkeet tuleville viikoille ja harkita loma-anomuksen täyttöä. Joulukuussa aion pitää yhden pitkän viikonlopun (senkin uhalla, ettei kutsua Linnaan tule vieläkään), mutta josko jo tulevalle viikolle saisin napattua yhden lomapäivän. Voi olla, että liioittelen, voi olla, etten.

Jahka pääsin kotona sähköpostiin asti, löysin Sukulaissielun kommentista ilmoittavan postin lisäksi toistakymmentä roskapostia. Kaikkien noiden joukossa oli sähköpostiviesti yhdeltä elämääni (kenties tietämättään) eniten vaikuttaneelta mieheltä (isin lisäksi). Hän kommentoi yhteen vanhoista merkinnöistäni ja siellä ollutta, häntä koskenutta asiaa. Minulta meni tovi sulatellessa jo pelkästään sitä, että ylipäänsä hän kirjoitti. Lämmitti kovasti mieltä.

Minusta ei se täpinöissään oleva teini ole näköjään hävinnyt mihinkään. Pienesti ja helposti mieli järkkyy - hyvällä tavalla.