Rakennustyömaa

Näinköhän tästä kirjoittamisesta mitään tulee, kun pohjalla on lääkkeitä ja viimeisimpänä, vaan ei viimeisenä (iltalääke on vielä ottamatta), kolmiolääke. Elämäni ensimmäinen panacod. Otin sen joku aika sitten ja nyt tuntuu, että vaikutus iskee päälle. No, en anna tuon tärinän haitata.

Minun piti olla ihan jossain muualla tämä ilta, kuin tässä koneella kädet vapisten, mutta kun ne suunnitelmat muuttuivat. Toivottavasti Vintillä on hauskaa ja hän kertoo kaiken oleellisen illan kulusta. Vink vink.

Olin tänään muutaman tunnin töissä, kunnes kohtasin jälleen kerran hammaslääkärin. Nyt oli vuorossa viisaudenhampaan poisto. Leikkaus. Olo oli, kuin olisin ollut rakennustyömaalla, kun ensin valmisteltiin, sitten sahattiin, porattiin ja piikattiin. Kaikki se suussa. Loppujen lopuksi tuli tikit ja lääkekuuri. Eikä se todellakaan ollut niin paha operaatio, kuin annoin itselleni kertoa.

En tiedä, miksi en osaa kammoksua tai pitää hammaslääkärikäyntiä ollenkaan pahana. Poraaminen seinään on pahempaa ja hermoon ja korviin ottavaa, kuin hampaaseen. Puudutus nyt vähän nippaisee, mutta se kuuluu asiaan. Edes minä en anna tehdä mitään ilman puudutusta. Pahinta tuossa oli taas se laskunmaksu. Se kirpaisi, vaikka visaa vingutinkin, mutta kun ei kykene muuhunkaan tässä vaiheessa kuuta. Kallista lystiä, mutta voi voi. Lekuri ja apulaisensa olivat kyllä niin mukavia ja asiansa osaavia, että saavat kyllä repiä tuon kolmannenkin aikanaan pois.

Livahdin apteekin kautta kotiin potemaan ja poden edelleen. Turvotusta riittää sen verran, että sen tuntee ja huomaa - mutta onni on kylmä kauratyyny. Ja uni. Taitaa olla parasta mennä pötkölleen. Tässä tärinässä on vähän hankala käyttää näppistä.