Oma sänky kullan kallis - pönttö vielä kalliimpi

Kokeilenpa uudemman kerran, josko nyt onnistuisi paremmin naputella matkarapoa. Eilinen viritelmäni ei suostunut bloggerin kanssa ongelmitta yhteistyöhön, joten poistin koko höpinän. Ans kattoo tällä kertaa... Tympii vain kirjoittaa koko juttua uudestaan, joten taidankin oikoa maisemareittiä aikalailla.

Lomaa on vielä jäljellä, mutta näyttää vähän siltä, että kulutamme sen näissä tutuissa ympyröissä. Pori, Vaasa ja Porvoo saavat edelleen odottaa parempia aikoja ja vapaita hotellihuoneita. Taitaa olla niin tapahtumarikkainta aikaa, joten matkailijoita riittää vähän joka puolelle. Hyvä niin. Mikäs sen mukavampi tapa viettää kesälomaa, kuin kiertää Suomea. Toki se avartaa muutakin kuin maailmankatsomusta, kun ei se ihan halpaa lystiä ole, mutta silti! Suomessa on niin hienoja paikkoja ja maisemia, että ei sitä ihan heti uskoisi, ellei itse näe ja koe.

Heti alkuun on mainittava, miten ehdoton oli taas tälläkin reissulla navigaattori! Pieksämäen tienhaara olisi mennyt ja menikin ohi, kun minä kartanlukijana ihastelin vain maisemia, enkä tajunnut seurata liikennettä sillä silmällä. No, ei kyllä kuskikaan, joka "kuunteli" minun hihkumista milloin mistäkin. Ensimmäisen U-käännöksen jälkeen kaivettiin siis Tomppa laukusta ja laitettiin töihin. Siihen loppuivat ne harhaan ajot.

Ainakin melkein. Olin 020202 -palvelusta katsonut Joensuun hotellin osoitteen. Siinä nettiopas näyttää varsin selvästi, missä kohtaa kyseinen varaamamme hotelli muka sijaitsee. Ihmeteltiin vain, kun Tomppa käskee ajamaan päinvastaiseen suuntaan, kuin mitä olin "tarkistanut". Vähän aikaa pyörittiin ympyrää ja etsittiin oikeaa talonnumeroa - ja todettiin, että olisi pitänyt uskoa heti navigaattorin neuvoja. Siinä meni viimeinenkin usko nollakakkoseen!

Alkumatkalla Leppälahdessa pysähdyttiin lemmikkieläinpuistossa, joka tuli vähän niin kuin vahingossa vastaan. Vallan mukava tauko- ja jalottelupaikka, missä oli mm. possuja. Ihana luonnonhelmassa sijaitseva paikka.

Pieksämäki oli ensimmäinen etappi, jossa yövyttiin pienessä hotellissa. Kaupunki vaikutti ihan mukavalta ainakin sen perusteella, mitä kierrettiin. Käytiin syömässä Ravintola Castillossa (vaiko geellä?), jossa oli "ennakkotiedoista poiketen" hyvä ruoka ja ystävällinen palvelu. Nekin tiedot tosin luin vasta myöhemmin.

Ruokaa odotellessa pisti silmään, että pieksämäkeläis-naisilla oli monella tukka hyvin, ellei loistavasti! Oli hyvät leikkaukset ja värit; joko koko pään tai sitten raitoina. Koko reissun säälittävin vaniljapehmis tosin saatiin samassa kaupungissa. Kuola valuen katselin ohikulkevia ihmisiä, joilla oli mielettömät tötteröt, mutta myöhemmin selvisi, että oltiin käyty vissiin vähän väärässä kioskissa. Hölmistyin niin sitä ohutta pruuttausta vaniljaa, etten naurultani ja pettymykseltä tajunnut edes kuvaa ottaa. Kaiken kruunasi tekovohveli. Yäk!

Aamupalan jälkeen jatkettiin Varkauteen ja minnes muualle, kuin torille aamutuimaan kahville. Muuta ei kaupungista oikein jäänyt mieleen, paitsi ne hienot maisemat ja Euromarket; puuttuuko sieltä vaatepuoli kokonaan, vai eikö me vain huomattu sitä? Menin niin tohkeissani muka alennusmyynteihin, mutta pieleen meni.

Joensuuhun kun päästiin, niin oltiinkin sitten heti pari päivää. Tykästyin siihen kaupunkiin jo aikaisempien Ilosaarirock -vuosien ajoilta. Nyt tosin oltiin vähän turhan ajoissa liikkeellä, koska kaikki rokit on vasta heinäkuun puolella.

No, sitä paremmin saatiin hotellihuone, joka alkuihastuksen jälkeen näytti todellisen luonteensa. Se näytti hienolta, sisustus ja muoto oli tosi nättiä, parvekekin löytyi, mutta seuraavana aamuna vähän puistatti, kun vessassa vilisi sokeritoukkia kun valot laittoi päälle. Ei montaa, mutta kolmekin on liikaa tällaiselle toukkakammoiselle. Kuinka monta niitä oli muualla huoneessa ja mitä muuta siellä vilisi yön aikana! Puistattaa ja kutittaa vieläkin ajatellessa. Ja mikä lie lutikka oli yön aikana purrut mahaani punaisen pienen läiskän. Kuvaisin sen, jos omaisin vähän pienemmän vatsanseudun, jota kehtaisi julkisesti edes esitellä.

Joensuusta mainittavia asioita tulee mieleen hauska, helposti tarttuva, vaikkakin vähän "nykivä" murre. Tai siis se sointi, sävy, mikä lie, on ihan omanlaisensa. Ymmärrän taas, miksi minua on joskus jonkun täkäläisen vaikea ymmärtää tai saada puheestani selvää, kun selitän tohkeissani jotain. Siihen päälle vielä murresanat, niin johan pomppasi!

Joensuulaiset taitavat tykätä myös oranssista väristä; ainakin sen värisiä paitoja oli paljon liikkeellä. Vai onko niitä jaettu siellä jossakin yhteydessä?

Joensuun tori on luku sinänsä, vaikka Kauppahalli olikin pieni pettymys. Luulin sitä ulkoapäin paljon isommaksi, mutta sehän loppui ihan kesken. Torin ympärillä oli myös yllättävän paljon pyörätelineitä, mistä ansaitsisivat erityiskiitokset. Muutenkin se torin ympäristö on mahdottoman viihtyisän näköinen, ainakin näin kesälomamatkailijan silmin. Ei mahda mitään, että niitä vertailuja tuli tehtyä.

Tulipa muuten käytyä eka kertaa Subwayssakin! Palvelu oli kyllä aivan parasta! Ystävällistä ja kärsivällistä. Tyttö väänsi meille rautalankaa, että miten siellä toimitaan ja antoi rauhassa miettiä ja valita, mitä otetaan. Vähän summittain valittiin, mutta se pätkä oli niin hyvää, että pitää käydä täälläkin jonain päivänä. Ihan vaikka kertausharjoituksen vuoksi.

Teimme mutkan myös yhdelle hautausmaalle, joka sijaitsi jossain Heinävaaran ja Kiihtelysvaaran välillä. En päässyt selvyyteen nimestä, mutta hieno paikka se oli. En ole ikinä ollut niin kauniilla ja luonnontilassa olevalla hautuumaalla, kuin se. Kuvat ei anna oikeata kuvaa, mutta ehkä jotain.

Joensuusta matkamme jatkui etelämmäs ja Villalan kautta Savonlinnaan. Villala on maittava siksi, että pysähdyimme siellä huoltoasemalla, jossa oli vielä sitä vanhanajan reipasta ja hyvää palvelua; kauppias tuli ja tankkasi auton. Ainoa, mikä pisti silmiin, oli pari kirvestä, jotka olivat myytävinä siinä oven suussa tiskin vieressä. Rohkea luottamuksenosoitus asiakkaille.

Savonlinnasta en taida tietää muuta, kuin Olavinlinnan ja sinnehän me päädyimme puolittain tarkoituksella. Löysimme itsemme opastetulta kierrokselta, jossa oli puolensa ja puolensa. Kokemus sinänsä, mutta mitä jäi mieleen? Vähän niin kuin luokkaretkellä; mielenkiinto menee omaa vauhtia ja katse kiertää nähtävää omassa tahdissa. Mutta päästiinpä torniin, joka muuten olisi kuulemma ollut kielletty paikka ilman opasta. No, talossa talon tavalla. Huomasin aika pian, että rappusia oli menty edestakaisin, koska jalat olivat loppumetreillä aika hervottomat. Vieläkin sattuu reisiin, kun istuu alas.

Saatiin kuulomaistiasia myös oopperasta, kun
harjoittelivat katosten suojissa.

Savonlinna näytti sen verran hienolta ja isolta kaupungilta, että sinne on mentävä joskus uudestaan ja pidemmäksi aikaa. Vähän harmitti, että seuraava määränpää, Mikkeli, odotti jo varattuine hotellihuoneineen. Kiitos mokkulan; se kun mahdollisti kaikenlaisen käytännön asioiden hoidon matkalla. Hyvä ostos kaikin puolin ja on toiminut vielä kotioloissakin.

Juvalla oli ihan pakko pysähtyä, kun kerta sinne asti päästiin. Käytiin syömässä hyvässä paikassa, joka taisi olla myös virkasiskojen suosima lounasruokala. Matkan jatkuessa bongasin Hotelli Juvan, jossa pian taas tapahtuu.

Koko reissun parhaat unet saatiin kuitenkin Mikkelissä! Eikä todellakaan johtunut siitä, että oltaisiin oltu pelkästään väsyneitä. Hotelli ja huone ylipäänsä osoittautui tämän reissun parhaiksi, missä ollaan koskaan oltu. Ja entäs se haju, kun avasi huoneen oven. Ei siellä haissut mikään, paitsi raikkaus. Jo sen viihtyisän huoneen takia olisin voinut jäädä Mikkeliin toiseksikin päiväksi, mutta ehkä joskus toiste palataan.

Itä-Suomessa huomasin pitkästä aikaa monelta pihalta lumipallopensaan, tai oletin siinä vauhdissa, että se oli se. Toiselta nimeltä lumipalloheisi. Ollapa oma piha, niin sinne istuttaisin heti sellaisen, olkoonkin ötökkäaltis.

Heinolan ja Padasjoen kautta tultiin kotiin. Jahkailtiin vielä Mikkelissä, olisiko joku paikka, missä voisi käydä, mutta tuumattiin, että toisella kertaa. Vielä on kustannettava eloa ja oloa pitkä pätkä, ennen seuraavaa tiliä.

Nyt on otettava ilo irti näistä omista toreista ja varottava liikenteessä. Monta vaaraa voipi olla edessä ja takana.