Vaikea otsikko tähän hätään

Päätin tänään avata kellarin ovet ihan vaan tuulettaakseni, ellei muuta. Kynnys oli jo sen verran korkea, että meinasin kompuroida. Tuttu paikka, mutta silti. Päätin vaan töissä, että nyt tai ei koskaan enää. Eikähän minusta ole lopettamaan, kun ei ole syytä lopettaa. Jonninjoutavaa höpötystä kaikki tyynni, mutta kirjoitusinspiksen iskiessä tämähän on paras paikka.

Pikapyrähdyksiä intternetin ihmeellisessä maailmassa on tullut tehtyä, mutta kummasti aikaa on mennyt myös tuolla Facebookin puolella. Jännä huomata, miten pienet piirit on vähän joka suunnalla. Kavereiden kavereissa ja niiden kavereissa on tuttuja tai tutun tuttuja. Aina joku tuntee jonkun, joka on jotakin muuta kautta tuttu. Tai teen tutkivaa johtopäätöstyötä ja teen ahaa-elämyksiä ja löytöjä. Vähän niin kuin töissä. Palaset loksahtavat kohdilleen, kun aikansa tutkii ja hutkii. Plökilistalaisiakin siellä on tullut bongattua, mutta koska olen tällainen mökkihöperö, kellaripöllö, niin ei puhettakaan, että menisin vinkkaamaan, vaikka mieli tekisi ja tunnistusprosentti on sata. Jatkan siis edelleen hiljaista kyttäilyä, ihan hyvässä hengessä. Lepo!

Työmaalla on puhaltaneet aivan uudet tuulet. Myrsky on vielä edessä, mutta sitä odotellessa. Jos tätä vauhtia mennään, niin onko ihme, etten syksystä ehdi nauttia. Nyt jo tuntuu, että on taas kolmipäiväisiä viikkoja, kun kello kerkeää ja päivät hurahtavat vauhdilla ohi. Syystä, että työpöydälläni on nyt kahden ihmisen hommat. Tilanne on aika mahdoton, mutta hallinnassa ainakin toistaiseksi. Tarkemmin kun ajattelen, tilanne on ihan paras. Onpa ainakin töitä!

On taas sellainen kausi, että tykkään mennä ja olla ja käydä töissä, koska töitä on niin paljon, että tietää, mitä tekee ja miten päivänsä aloittaa ja kuluttaa. Kyllä varmaan lomakin teki tehtävänsä, ei ole hermo niin kireällä, kuin tässä taannoin. Ja muutenkin. Jotenkin siellä nyt vaan on ollut kiva olla. Toki pinnan alla on, mitä on, mutta kun joillekin asioille ei voi mitään, niin antaapa olla.

Nykyisestä tilanteesta johtuen olen saanut vallata työhuoneen ihan kokonaan - ainakin noin niin kuin henkisesti. Ja radio soittaa sitä, mitä sieltä annan kuulua. Viime aikoina kanava on pysynyt Radio Rockin taajuuksilla. Musiikistako johtuen tulee Minja mieleen aika useasti. Eh. Siellä soi monta kertaa päivässä muutamakin kappale, joka kuulostaa niiiin hyvälle, mutta kun en koskaan ehdi kuunnella tai saa selvää, kuka ja mikä se oli. Mutta olen varma, että joko Minja tai Haahis on ujuttaneet jonkun niistä videoistaan blogeihinsa. Tai sitten yhdistän muuten vaan ne toisiinsa.

Tämä hyvä kausi jatkukoon vähän pitempään. Ihan selvästi syksynmerkkejä jo ilmassa. Minä tykkään!