Hätä ei lue lakia

Haukotus muistuttaa, että kaikki ei ole vielä ihan kunnossa, mutta sinne päin. Peiliin katsoessa en näe sitä samaa, mitä mies näkee tietyssä valossa; kellertävän mustelman leukapielessä. Muistona on vielä pieni kipu, mutta ei niin paha, ettenkö tässä voisi palata pikkuhiljaa normaaliin päiväjärjestykseen. Pahin jälkikipu taisi tulla siitä, kun pureskelin lääkäristä lähtiessäni tuppoa, kunnes tajusin puudutuksen vähennyttyä, että olen purrut myös poskea. Tyhymä!

Viikonloppu meni vähän plörinäksi. En sitten lähtenytkään lauantaina pirtistä ulos, koska kipu oli sitä luokkaa, että kylmää se kaipasi. Turvotuskin laski jo iltaa kohden siihen malliin, että peilistä ei enää tuijottanut kummisetä Marlon. Jätin kumminkin ylimääräiset riekkumiset sikseen.

Sunnuntaiaamu valkeni aika yllättävissä merkeissä. Uni loppui kello 6 ja hyvä niin, koska vähän sen jälkeen vietinkin seuraavat tovit aika taajaan vessan puolella. Kokemus sinänsä. Syytän kyllä ihan lääkekuuria ja ruokavaliota. Siitä syystä, että toinen lääke pitää ottaa tyhjään vatsaan, toinen ruuan yhteydessä, mutta kun ei ole kyennyt syömään kunnon ruokaa pariin päivään, niin eihän siitä kaurapuurostakaan ihmeeksi ole. Siis siinä mielessä.

En halua vääntää rautalankaa tämän enempää, mutta sanonpa vaan, että tämä aamu meinasi mennä samanlaiseksi kikkailuksi, mutta pääsinpäs helpommalla! Uskaltauduin kaupassakin käymään ja kiertelin vähän pidemmän kautta. Piti saada jo raitista ilmaa, kun kerta aurinkokin paistaa ja pakkanen yrittää paukkua. Valokuvaamiset jätin sikseen, koska pelkäsin kuitenkin jossain takaraivossa, että kotiin on pitkä matka, jos niikseen menee. Ei mennyt.

Helmi-maaliskuu on muuten aika julkaisurikasta aikaa. Olen vähän täpinöissäni, vaikken niin rahoissani olekaan. Luvassa on uusia kotimaisia elokuvia (dvd:lle odotan, elokuviin asti minen lähde, koska itken ja nauran mielummin ihan kotisohvalla. Silloin voi rauhassa katsoa myös lopputekstit.) ja paljon hyviä (toiveajattelua) suomalaisia levyjä. Kotiteollisuudelta, Samuli Putrolta, Maj Karmalta, Pojilta ... listaa voisin jatkaa vaikka kuinka, mutta tuossa nyt mitä muistui mieleen. Ai, että! Onneksi ja ilokseni en kaipaa ulkomaaneläviä ja heidän keikkojaan, säästyy pitkä sentti ihan kotimaiseen tuotantoon, joka on lähinnä sydäntä. Kyllä tästä vielä hyvä kevät tulee!