"Tuliko turpaan vai kävitkö taas raksalla?"

Olisin niin mielelläni päivittänyt blogin avainsanastoa, mutta eipä se taida kannattaa. Olen edelleen samaa mieltä. Uutta betaversiota katsellessa ahistaa. Tuleva uusi Blogilista on minun silmiin sekava ja aakkostaminen takkuaa edelleen. Yksi pieni suuri hyvä muutos siellä on; nyt on listalla bloggaaminen. Aika näyttää, mitä tuosta tulee, mutta innolla sitä en odota.

Takana jälleen operaatio, jossa käytettiin pistävää piikkiä, eriäänisiä poria ja letkuja. Lopputulos: yksi viisuri taas vähempänä, lääkekuuri ja turvonnut poski. Kipu tuli vasta jälkeenpäin ja ohimenevä pyörrytys maksun yhteydessä. Mutta tämän päivän aion ottaa iisisti ja hyvällä syyllä pötkötellä aina kun mahdollista. Panakoomaan en aio sortua - viime kertaisen kokemuksen jäljiltä. Nyt tosin sanottiin, että jos sen tarvitsee ottaa, mielummin sitten yötä vasten. Juuei silloinkaan. Olen mielummin nukkumatta, jos ei nukuta. Nukun sitten, kun nukuttaa.

Harmittaa vain, kun oltiin suunniteltu (! Siinähän se virhe olikin!), että mentäisiin viikonloppuna tänne ja tuonne, mutta jos suuvärkki on tässä kunnossa, taidan pysytellä hissunkissun pirtissä ja juoda kauravelliä. Mies olisi varmaan helpottunut toisen menon perumisesta ja toista menoa voi siirtää myöhemmäksikin (lahjakortissa on aikaa jäljellä). Mutta tuumaillaan...

Apteekkireissulla tuli muuten taas koettua, miten empaattisia ja asiakasystävällisiä työntekijöitä tässä kaupungissa on! Onko ne sitten farmaseutteja vai millä nimikkeellä hyvänsä, jotka istuvat oman loossinsa takana ja antavat sen reseptilääkkeen ja selostavat tarkkaan, miten ne pitää ottaa ja kertovat muutenkin juurtajaksain. Melkein liikuttavaa.

Toki täälläkin on niitä, joihin törmäsi jo kotiseudun apteekeissa. Tympääntyneen näköisiä keski-ikäisiäkö, jotka lymyilivät toisiaan ja asiakkaita. Ennen vanhaan vielä kun ei ollut loosseja, vaan kaikki olivat sen yhden tiskin molemmin puolin tuupattuina, kuin sillit purkissa. Ehkä ne työolot kiristi. Ehkä ei. Ammatinvalintakysymyksiä.