>39,1<

Käytän paremman hetken hyväkseni ja naputan sen verran kun ehdin, että hengissä. Lauantai valkeni tukalissa merkeissä ja senhän tiesi, miten viikonlopun vietin. Kuumeessa ja peiton/peittojen alla pääasiassa. Mistä lie taudin pukkasi, mutta kyllä se vaan tehetti. Siinä unen ja valveen rajamailla sitä ehti miettiä ja kuvitella kaikenlaista. Muistui kummasti mieleen taannoinen sairaalaviikko keuhkokuumeen takia ja sitä en haluaisi enää kokea.

Olin jo valmis menemään (!) tänään jonnekin lääkäriin, jos kuume jatkaa huiteluaan 39:ssä ja lima kiusaa kurkkua ja keuhkoja - mutta kappas! Olenko tyypillinen viikonloppusairastaja jopa työttömänä, koska nyt on jäljellä enää vain räkätauti, ei kuumetta. Toki tämä voi olla liian aikaista hihkumista, mutta tällä hetkellä tilanne on hallinnassa. Lääkäri-sanan lausuminen ääneen karkottaa aina kivun ja säryn. Kuuman juominen monta kertaa päivässä pitää puolestaan röörin aika hyvin kunnossa, mutta se kakominen vaatii kotiolot.

Menenkin tästä...