Täysinäinen pipo

Huokaus.

Kokonainen heinäkuu humpsahti suht kivuttomasti ilman näitä päivityksiä ja jaarituksia. Toki täysin ilman nettiä en ollut, siitä pitivät huolen mm. kuvaplöki, naamakirja ja muutamat blogit. Joku roti irtaantumisellakin!

Eilen alkoi tosin tuntua siltä, miltä pitääkin; kirjotuttaa. Vähän sama kuin kutituttaa. On pakko päästä koneen äärelle ja naputtaa ulos kaikki se, mikä pyörii mielessä. Delete hoitaa loput. Katsotaan, mitä jää jäljelle.

Kesällä tapahtunutta


Kuva kertonee enemmän kuin kannattaisi selitellä. Olen yrittänyt ulkoiluttaa itseäni ja kameraa ja etsiä uusia kuvaus- ja piipahduspaikkoja. Pitäisi vaan jaksaa ja uskaltaa kiertää enemmän. Pyörä on mitä mainioin kulkupeli, kunhan vain kunto kestää.

Aasinsiltana pyörinkin blogeihin, joista on sananen sanottavana. Lomareissulla jäi vähän rästiin kissablogin seuraaminen, mutta olen kirinyt lukemalla kuulumisia ja seuraamalla nyt kahden kisun arkea. Näin ei-kissaihmisenä on vaan pakko todeta, että aivan ihania!

Yksi viime aikojen (no, pitemmältä ajalta tokikin, mutta varsinkin tämän kesän aikana) suosikkiseurantakohteistani on ollut tämän neidin blogi (jos toinenkin). Mietin pitkään, miten ne tulleet ajatukset ja tuntemukset merkintöjä lukiessa muotoilisin, koska siinä on se vaara, että ne luetaan väärin; mielinkielinkehuina tai jonain. Miten voi sanoa puolihuolimattomasti, että tykkään tavastaan kirjoittaa arjestaan ja tapahtumista ym. On ihana lukea näin vähemmän sosiaalisena ihmisenä niin valoisia [keksittävä kenties toisenlainen adjektiivi] merkintöjä, joista tulee itsellekin hyvä mieli. Joistakin asioista (esim. työelämän järjestäminen niinkin kätevällä tavalla) olen rehellisesti, mutta terveesti kateellinen. Voisinpa melkein sanoa, että olen nykyään Mari-fani hymiöllä.

Muuten vain hauskuutta olen löytänyt tuolta ja kauniita kuvia esim. tuolta.

FB

Koukutukseni naamakirjaan on ja pysyy. Tai nykyään se on oikeasti hyvä yhteydenpitovälinekin. Sitä kautta on tullut uusia, mutta myös vanhoja tuttavuuksia/kavereita. Teinpä tässä kerran senkin, että poistin yhden kaverin - enkä kyllä kadu. Kaduin sitä, että menin tekemään kaveripyynnön. Mikä lie limppi oli ajatuksissani, kun klikkasin pyyntöön saakka, kun hänet löysin toisen kaverin listalta. Ollaan vanhoja koulukavereita, mutta sen jälkeen - ei mitään. Helpotti, kun sain asiat taas järjestykseen ja piuhat omiin käsiin. Kaikkeen sitä haksahtaakin hyvänä päivänä. Hmph!

Niistä tilapäivityksistä (mietinnöistä) haluaisin sanoa pari sanaa, mutta kirjoitankin sen tänne. Ketä kiinnostaa ihmisten työvuorolistat?? Ei minua ainakaan. Minulle on yksi lysti, meneekö joku ilta- vai yövuoroon - vai tuliko just töistä/onko töissä/ montako vapaata on tulossa. Toki töistään voi kirjoittaa, mutta se, että miten! Sillä on vissi ero. Olen mielessäni vannonut, että jos joskus vielä pääsen töihin, en taatusti kirjoita aamulla "lähdenpä tästä töihin" ja kotiin palattuani "tulin töistä". Argh! Menenpä tästä pas...

Työkuvioita

Aika tasaisen harmaata näyttää olevan. Yritystä on, mutta katsotaan johtaako se taaskaan mihinkään. Yhden kortin suoritin tässä kesällä, josko se tuottaisi yhtään parempaa tulosta. Aika näyttää. Eihän ne työt (enää) nykyistä alaani olisi, mutta jotain järkevää tässä olisi päästävä tekemään palkkaa saadakseen. Alkaa tämä liiton rahoilla eläminen ja kituutus tympiä. Toki hyvällä omallatunnolla olen, koska osittain omalla tienestillähän nuokin rahat on raavittu kasaan. Se vain tuntuu tökkivän, että pelkästään rahan takia kaipaan takaisin työelämään. Kovinpa se motivoi.

3h+k+s+p

Asumiskuviot on edelleen samat. Valitettavasti. Käynti asuntomessuilla ei kyllä yhtään helpottanut tätä ajatusleikkiä ja suunnittelua. Nyt voisin jopa kuvitella muuttavani omakotitaloon, jos vain ympäristö- ja muut asiat natsaisivat kohdilleen. Josta tulikin mieleeni, että toivottavasti edes joidenkin haaveet toteutuu ja kaikki käy parhain päin. Jännittävää!

Huonona -tai hyvänä, miten sen nyt ottaa - hetkenä ollaan puhuttu miehen kanssa paluumuutosta. Ei nyt aivan kotiseudulle, mutta sinnepäin. Ei mikään mahdoton ajatus toteuttaa, mutta se ajoitus tässä mietityttää. Onnensanat ei ole tuonut vieläkään sitä suurempaa voittoa ja lottoan sen verran harvoin, että sillä tavalla tuskin tulee ylimääräistä, joka ratkaisisi nämä taloustuumailut kerta laakista. Mies on suunnitellut työkuvioita ja elättelee hänkin yhtä mahdollisuutta, mutta ei taida olla järkevää ihan vielä just nyt heti laittaa asioita eteenpäin. Olen pelkuri, myönnän. Toisaalta, onko tässäkään mitään järkeä, että hermo kireällä asutaan tässä, kun voitaisiin elellä auvoista arkea jossain muualla omissa oloissamme oman pihan laitamilla. Eihän tämä vaatisi kuin askellusta pankkiin ja neuvotteluja - ja suuntaamista eteenpäin toisaalle.

Haaveita, unelmia... Pakko elätellä niitäkin, ei tätä muuten jaksa. Olen lohduttautunut sillä, että taannoinen tänne muuttokin vei reilun vuoden. Haaveilusta suunnittelun kautta muuttoon. Jos miehen työtilanne ei olisi näinkään hyvä kuin mitä nyt on (koputusta), ei päätösten teko olisi ollenkaan näin hankalaa. Liekö se on järki kumminkin taustalla, joka jarruttelee.

Syksy 2009

Elokuu alkoi ja olen siitä enemmän kuin tyytyväinen. Se tietää syksyä ja syksyllä tapahtuu aina kaikenlaista. Niin tänäkin vuonna. Sitten vielä kun tapahtuisi myös mukavia yllättäviä asioita, niin mikäs sen parempaa. Kaikkea odotellessa.