Pakastimen testikesä
Loma lähenee ja työpäivät pite.. vähenee. Villi suunnitelmani oli, että lyhennän työpäiviä, jotta saan plussia pois, mutta kattia kanssa. Tappiin saakka on pitänyt istuksia, kun ei vaan ole malttanut poiskaan lähteä. Ja onhan niitä töitäkin riittänyt ihan kiitettävästi.
Uuden työparin kanssa työt sujuvat sen verran jouhevasti, että täytyy vaan kiittää onnea, miten hyvin tässä kävi loppujen lopuksi. Jos työmotivaatio oli keväällä hetkittäin hakusessa, niin nyt se on kyllä palannut. Mukavaa, kun työpäivä ei enää kulu suurelta osin paskanjauhantaan. Pieniltä osin vaan, mutta kuka sitä nyt 8 tuntia pelkästään työasioita höpöttää? Ei me ainakaan.
Illoilla kotona pitäisi pakata reissua varten, mutta mitä teen - leivon. Tänäänkin piti lopettaa kesken kaiken, kun loppui margariini siinä innostuessani. Netissä ja monissa blogeissa, kuten Sekasopassa, on hyviä ohjeita. Jännää kokeilla välillä (itselle) uusia ohjeita. Vielä jännempää on huomata, että ne onnistuvat, kuten tänään tekemäni jugurttikakku (tosin eri maulla).
Huomisen murheita olkoon se, mitä sitä evääksi ottaa kyytipojaksi, kun se jugurtti meni kakkupohjaan. Kierros kaupan / keskustan kautta ei oikein hotsita. Joka paikka täynnä ihmisiä aleitten perässä. Siellä sitä sitten jonotettaisiin parhaaseen ruokapaussikellonlyömään. Juuei.
2 kommenttia:
Se on tietenkin sillai, että sitä otetaan- että mitä on. Siis kakkua :-)
Eväiden ei todellakaaan tarvitse olla terveellsiä joka kerta.
Siull aon ihmeellinen- ja kunnioitettava ruoanlaitto-leipomusinnostus menossa. Kuin sie jaksat?
Nimimerkillä laiska keittiössä.
Vintti,
niinhän se on... kakkua lähti matkaan sitte kahvipaussin kyytipojaksi. Katosi parempiin suihin :)
Minussahan asuu se pieni piru, vai oliko se kotihiiri, joka tykkää touhuta kotihommia, kun sille päälle satun.
Ja äläs ny -- just kävin lukemassa, miten sieki oot touhunnu siellä vaikka mitä! :)
Mukavaa reissua, jos ei ehitä törmäillä. Lähtöaamu sama.
Lähetä kommentti