Anti-sankarin linnareissu

Niin siinä vain kävi, että mies muisti tavallansa tämän päivän. Herätti aamulla unisena unisen ja toivotti hyvää syntymäpäivää. Kaiken kukkuraksi keitti kaurapuuroa.

Rauhallinen aamu sai jatkoa, kun tuli käsky ja kehoitus laittaa tassua tassun eteen, nyt mennään. Jankutin aikani ja selvisi suunnitelmansa. Suuntana Turku. Jo vain se passaa, vaikka ensin olinkin tyylilleni uskollisena sitä vastaan. Muka järkeilin, mutta hetken päästä heitin hittoon järjenäänet!

Reissu alkoi hyvin, kun radiosta kuului Tuomari Nurmion "...lasten mehuhetki päättyi ikävästi, musta enkeli vei päivänsankarin..." Tuumasin, josko se onkin enne, mutta tässä ollaan (vaikkakin... kotimatkalla jouduttiin valitsemaan kiertotie, koska joku järjenvalo [kenties monikossa] oli särkenyt kaljapulloja keskelle ajoteitä. Mitä lie taas sattunut niillä seuduilla. Hetkeä aiemmin olin sanonut, että onneksi ei asuta muutenkaan sen kadun varressa, liian levotonta.) Samalla mietin noita anti- sanoja; anti-sankari, anti tuisku (näin kerran jollain hienon paidan asiasta) ja vallankin antibiootti. Kun liikaa aloin höpöttää pysähdyttiin matkalla syömään, jotta jaksettaisiin myöhemmin käppäillä Turun Linnassa.

Vaan kuinka ollakaan. Linnan ympäristö oli täynnä autoja. Siinä vaiheessa tuumattiin vaan, että onko se nyt muka noin suosittu paikka. Kunnes vastaan tulivat poliisiautot. Niitä oli sen verran monta, että heräsi epäilys, josko siellä jotain tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu. Päätettiin kuitenkin viedä auto parkkiin ja lähteä tutkailemaan tilannetta ja hiippailla niin pitkälle, kunnes joku huutaisi seis, olette pidätetty!

Päästiin linnan pihalle, kunnes ajattelin ääneen, että entäs jos täällä on ne Nallen juhlien viralliset Jatkot. Sen verran luin eilen töissä iltapäivälehtiä, että tiesin Jotain tapahtuvan. Oli tärkeitä vieraita tulossa ja plaa plaa. Vaan koska kukaan ei huutanut eikä kieltänyt menemästä "oviaukosta" sisään, mehän mentiin. Pihalla oli muutama muukin rohkea.

Sisäpihalla vaan tunnelma oli kaikkea muuta, kuin tervetuloa. Sisään linnaan päästiin ihan toista kautta, oli ilmainen sisäänpääsy, käteen saatiin vielä vapaaliput, jotka ovat voimassa vuoden loppuun. Heräsi pieni uteliaisuus, että WTF?! Siellä toisella puolella oli kuulemma kutsuvierastilaisuus. Aha.

Kierrettiin sitten muiden mukana paikat, mitä pystyttiin. Vähän kyllä harmitti. Miestä vallankin, kun oli ajatellut, että minä pääsisin viimeinkin käymään siellä linnan sisällä. Tämähän oli minun toinen kerta - ja taas jäi kierros vajaaksi. No, kolmatta kertaa odotellen.

Jostain ikkunasta nähtiin hääparin kulkevan pihalla. Totesin, että jo täytyy olla tärkeitä turkulaisia, kun on poliisit ja kaikki härdellit. Saman tien kuitenkin epäilin, ettei kukaan tavallinen taaplaaja, vaikka naimisiin menisikin, aiheuta moista erityisjärjestelyä. Murisin kuitenkin.

Vasta kotona varmistui, että linnan sisällä todellakin olivat arvon vieraat. Turun Sanomissa luki, että "...juhlat jatkuvat brunssilla Turun linnassa lauantaina kello 12. Tuolloin samalle kutsuvierasjoukolle tarjoillaan muun muassa rapuja ja toivottavasti jotakin suolaista." Niinpä niin. Raha se on joka ratkaisee ja tavallinen rahvas, turistiväki pysyköön poissa. Olisi tosin sopinut, että asiasta olisi infottu vähän paremmin, vaikkapa PUNAISIN ISOIN KIRJAIMIN linnan www-sivuilla, kaikki kun eivät lue turkulaisia uutisia etukäteen.

Toivottavasti juhlijoilla oli oikein hauskaa ja olivat siivosti.

Tulomatkalla piipahdettin vielä Nuutajärvellä. Paljon olisi ollut katsottavaa (ja ostettavaa), mutta piti jättää seuraavallekin kerralle.

Turussa ei muuten oikein pyöritty, mutta vastaan siellä ainakin taisivat tulla "Pitääks sun aina"-Jussu ja karavaanareiden asuintalo. Voin tosin erehtyä, mutta autosta katsoen molemmat näyttivät niiltä. Kalju pyöräilijä ja kerrostalo, jonka pihalla oli kamalan monta asuntovaunua. Hassua seutua.

Kotiin oli mukava tulla taas tältä reissulta.