15.8.2007

Puurot ja vellit sekaisin

Voi Sukulaissielua, mitä meni tekemään. Myönsi minullekin allaolevan plakaatin, vaikken ole yhtään niin varma, että olen sitä edes ansainnut. Kriteerit kun kuuluvat; "Tällaisen tunnustuksen voi antaa blogiystäville, jotka huolehtivat toisista, antavat tukeaan ja ovat positiivisen ilmapiirin luojia blogimaailmassa. Käytä vapaasti nappia kertoaksesi saajalle,että "You are nice". Tätä tunnustusta voi kutsua "Mukavien ja hyvien asioiden blogitunnustukseksi."

Kiitos nyt kumminkin.
Omat kokemukseni blogimaailmasta ovat sen verran positiivisia, että annan tuon merkin jokaiselle, joka on tänne kellariin asti uskaltanut kurkata, joko ääneen tunnustaen tai muuten vain hiippaillen. Ei teitä niin kovin montaa ole, etteikö tuosta riittäisi. Olkaatten hyvät!


Huolehdinko toisista? Tavallani, vaikken joka välissä sitä tuokaan esille ja naputtele kommenttilaatikoissa. Ajatukset ja teot eivät monestikaan kohtaa. Valitettavasti. Ja harvempi omaa telepaattisia kykyjä.

Annanko tukea? Samoin kuin yllä. Aktiivisempikin voisin kai olla, mutta luontainen laiskuuteni vie yleensä voiton, kun en näin iltaisin(kaan) töiden jälkeen jaksa, kuin häthätää lukea merkintöjä (saati, että kirjoittaisin omiani enää yhtä ahkerasti kuin työttömänä). Kommentointi, tuen ääneen naputtelu, jää monesti ajatusasteelle.

Luonko positiivista ilmapiiriä blogimaailmassa? Siinä mielessä kyllä, etten hiipparoi tinkana enkä minään muunakaan toisten kommenttilaatikoissa haukkumassa ja mollaamassa kirjoittajia. Eh.

Jos joku ei nappaa, pysyttelen poissa - tai ainakin pidän mölyt mahassa. Muutenhan tämä ilmapiiri täällä pyörii aikalailla oman navan ympärillä, koska työasioista pyrin välttämään suuremmin kirjoittamasta. Paljonkin olisi mielen päällä ja aihetta merkintöihin, mutta joku roti, että ilmapiiri säilyy edes siellä työpaikalla. Ja mitä erimielisyyteen tulee - joskus vaan on oltava hiljaa, jos haluaa päästä vähemmällä. On sekin tullut nähtyä ja koettua, että kun tarpeeksi höpöttää omaa kantaansa, se saa jotkut tahot takajaloilleen ja kosto on sen jälkeen suloinen.

Että siltä pohjalta vähän nikottelin, kun tuon kunniamerkin sain. Sen lisäksi, että siinä on paljon vaaleanpunaista. Jo toinen pinkkimerkki näillä sivuilla. Auts.

***

Olen tässä äänekkäässä hiljaisuudessa sopinut itsekseni, että pidän vähän kuuria herkkujen syönnistä. Takana on jo kolmas puuroaamu. Yrityksiä näihin kuureihin en ole laskenut. Piti vaan tehdä päätös ja se on toistaiseksi pitänyt. Mitään pullan- tai karkintynkää en ole syönyt sitten viikonlopun ja jos hyvin käy, jatkan tätä vouhotusta vielä. Haluan testata, kuinka pitkään taas kykenen sanomaan ei. Jäätelö on sallittua, mutta vähemmässä määrin, mitä tähän asti tänä kesänä. Röyh. Säännölliset syönnit ja kaikki välipuputus pois, niin eiköhän se siitä,sanovat. Liikkumista pitäisi vielä lisätä, mutta ei nyt kaikkea kerralla. Sitä paitsi olen innostunut taas lukemaan kirjaa, joten mikäs sen mukavampaa, kuin syödä hyvin ja istahtaa sen jälkeen sohvalle.

...tai lukea sängyssä niin pitkään, että uni tulee, kuten eilen illalla. Nukahdin ja seuraavan kerran heräsin aamulla kellonsoittoon. Ei puhettakaan, että mikään ukkonen olisi häirinnyt. Nuijanukutus takana.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tinkatinka, kyllä mie ainakin seison sukulaissielun takana ja olen sitä mieltä että merkki kuuluu just sulle!

Oonko muuten ainut vai kuvittelenko vain, mutta kun luen esim sun kirjoituksia niin luen sen myös sun äänellä. tai sillä äänellä jonka kuvitelen sulla olevan. omassa päässä ja hiljaisuudessa tietenkin.

Ja samoilla linjoilla herkkujen suhteen täälläkin, vaikka karkkia olenkin mutustellut pitkin viikkoa (leikkauksen jälkeistä karkkikatoa paikkailen) mutta ihan vain varovasti ja vähän kerrallaan. Liikuntaakin olen jo ehtinyt nappulan kanssa harrastaa, leppoisia kävelylenkkejä tällä viikolla.

Mukavaa loppuviikkoa sulle sinne kirjan pariin!

-Annalinda-

Haahis kirjoitti...

Hahhaa, arvaas mitä?!
Sulle on jotain, käys kurkkaamassa meillä :D

vintti kirjoitti...

Aina voi kompata ja tukea- ihan sillä omimmalla tavalla- tekopyhyyttä on se, kun yrittää olla muuta kuin on.

Se ei uppoa, eikä sitä arvosteta.
Aitoutta aina.
Hienovaraisuutta ja viisautta on pakittaa silloin, kun tuntuu ettei ole kuin negatiivista sanottavaa.

Älä yhtään yritä, et pääse millään pakenemaan tosiasiaa, että olet ansainnut tuon .-)

Tämä on raskas vko. MMurr, tuumaan.

Jaksammista siulla työmaale. Huomenna kuulemma viilenee, jotta tämä pvä saadaan enää nauttia helteestä.
Mie en ala, mutta sie iloitset :-D

Sukulaissielu kirjoitti...

Tinka; Olet ansainnut tuon merkin. Et tiedäkään kuinka monta kertaa olet minua auttanut. Siksi tuo merkki; olet sen ansainnut. Minä en ehkä osannut kittää avustasi juuri silloin, mutta nyt se kiitos tuli merkin kera :D olkookin että on vaaleanpunainen.

Ja erittäin hyvä päätös. Pitäisköhän minunkin... Mutta nyt pitää rientää.

Tinka kirjoitti...

Voi teitä :] mitäpä teän kans alkaa tinkaamaankaan, kiitos nyt kumminki (ja silti pidän oman pääni ja nikottelen).

Annalinda,
sullahan vasta hassu kyky on; kuulla ääni, mitä et oo kuullu :) Lääkitys kohillaan :)
Mulla on puolestani se outous, että kun luen vaikkapa lehteä tai blogeja, luen ne päässäni joittenki työkavereiden äänellä. Johtunee siitä, että niitä kuuntelen päivät pitkät. Enää ei riitä, että olen ottanut opikseni joitakin sanontoja.

Ollapa koira, joka veis minuaki lenkille :) Mies on melkein yhtä mukavuudenhalunen, ko mie, joten ne liikkumiset on aika vähissä. Syysviileitä ootellessa...

Mukavaa viikonloppua sulleki!

Haahis!
Kiitos! Yllätit taas. Yritän noukkia sen tässä jossain vaiheessa.

Vintti,
kiitos nuista sanoista. Sulla se on aina kans sana hallussa, myös suullisesti, toisin ko mulla :]

Jos töissä oliki helppoa heinäkuu, nyt ei voi sanoa samaa tulevista ja olevista päivistä. Saa takoa ihan urakalla, mutta meneepä päivätki sitä mukaa. Hyvin ja hikisesti.
Ja se sade ... totta, sitä mie oottelen.

Toivottavasti sait s-kortin. Onnitteluni siinä tapauksessa tällä viissiin, jos se hävisi maailmalle.

Sukulaissielu,
vuoroin vieraissa :) Tämä pyryharakka on ilonen, että löyty samanlainen ;D Kaikella ystävyyellä ;D

Herkkutauko tekee toisinaan ihan hyvää.