Puurot ja vellit sekaisin

Voi Sukulaissielua, mitä meni tekemään. Myönsi minullekin allaolevan plakaatin, vaikken ole yhtään niin varma, että olen sitä edes ansainnut. Kriteerit kun kuuluvat; "Tällaisen tunnustuksen voi antaa blogiystäville, jotka huolehtivat toisista, antavat tukeaan ja ovat positiivisen ilmapiirin luojia blogimaailmassa. Käytä vapaasti nappia kertoaksesi saajalle,että "You are nice". Tätä tunnustusta voi kutsua "Mukavien ja hyvien asioiden blogitunnustukseksi."

Kiitos nyt kumminkin. Omat kokemukseni blogimaailmasta ovat sen verran positiivisia, että annan tuon merkin jokaiselle, joka on tänne kellariin asti uskaltanut kurkata, joko ääneen tunnustaen tai muuten vain hiippaillen. Ei teitä niin kovin montaa ole, etteikö tuosta riittäisi. Olkaatten hyvät!

Huolehdinko toisista? Tavallani, vaikken joka välissä sitä tuokaan esille ja naputtele kommenttilaatikoissa. Ajatukset ja teot eivät monestikaan kohtaa. Valitettavasti. Ja harvempi omaa telepaattisia kykyjä.

Annanko tukea? Samoin kuin yllä. Aktiivisempikin voisin kai olla, mutta luontainen laiskuuteni vie yleensä voiton, kun en näin iltaisin(kaan) töiden jälkeen jaksa, kuin häthätää lukea merkintöjä (saati, että kirjoittaisin omiani enää yhtä ahkerasti kuin työttömänä). Kommentointi, tuen ääneen naputtelu, jää monesti ajatusasteelle.

Luonko positiivista ilmapiiriä blogimaailmassa? Siinä mielessä kyllä, etten hiipparoi tinkana enkä minään muunakaan toisten kommenttilaatikoissa haukkumassa ja mollaamassa kirjoittajia. Eh.

Jos joku ei nappaa, pysyttelen poissa - tai ainakin pidän mölyt mahassa. Muutenhan tämä ilmapiiri täällä pyörii aikalailla oman navan ympärillä, koska työasioista pyrin välttämään suuremmin kirjoittamasta. Paljonkin olisi mielen päällä ja aihetta merkintöihin, mutta joku roti, että ilmapiiri säilyy edes siellä työpaikalla. Ja mitä erimielisyyteen tulee - joskus vaan on oltava hiljaa, jos haluaa päästä vähemmällä. On sekin tullut nähtyä ja koettua, että kun tarpeeksi höpöttää omaa kantaansa, se saa jotkut tahot takajaloilleen ja kosto on sen jälkeen suloinen.

Että siltä pohjalta vähän nikottelin, kun tuon kunniamerkin sain. Sen lisäksi, että siinä on paljon vaaleanpunaista. Jo toinen pinkkimerkki näillä sivuilla. Auts.

***

Olen tässä äänekkäässä hiljaisuudessa sopinut itsekseni, että pidän vähän kuuria herkkujen syönnistä. Takana on jo kolmas puuroaamu. Yrityksiä näihin kuureihin en ole laskenut. Piti vaan tehdä päätös ja se on toistaiseksi pitänyt. Mitään pullan- tai karkintynkää en ole syönyt sitten viikonlopun ja jos hyvin käy, jatkan tätä vouhotusta vielä. Haluan testata, kuinka pitkään taas kykenen sanomaan ei. Jäätelö on sallittua, mutta vähemmässä määrin, mitä tähän asti tänä kesänä. Röyh. Säännölliset syönnit ja kaikki välipuputus pois, niin eiköhän se siitä,sanovat. Liikkumista pitäisi vielä lisätä, mutta ei nyt kaikkea kerralla. Sitä paitsi olen innostunut taas lukemaan kirjaa, joten mikäs sen mukavampaa, kuin syödä hyvin ja istahtaa sen jälkeen sohvalle.

...tai lukea sängyssä niin pitkään, että uni tulee, kuten eilen illalla. Nukahdin ja seuraavan kerran heräsin aamulla kellonsoittoon. Ei puhettakaan, että mikään ukkonen olisi häirinnyt. Nuijanukutus takana.