18.10.2007

Satumainen päivä

Aamulla oli kaunis tähtitaivas, että piti ihan niska kenossa sitä ihailla linja-autoa odotellessa. Toki se tänään tuli ajoissa, kun olisin voinut odotella lentäviä tähtiä vähän pidempäänkin.

Posti oli tänään tuonut viimeinkin puhelinlaskun. En edes muista, koska olen viimeksi maksanut kännykkälaskua, johtuen siitä, ettei laskutettavaa (yli 20 euroa) tule (valitettavasti) joka kuukausi ja olihan Firmalla ne omat laskutusongelmansa. En tiedä, ovatko vieläkään ihan selvillä vesillä, koska minusta siinä erittelyssä on jotain outoa. Puheluita ja tekstiviestejä sun muita on kyllä näköjään kertynyt, mutta riveillä ne ovat pelkkiä nollia (00,00). Hyväntekeväisyyttäkö he harrastavat, kun laskuttavat miten sattuu - vai onko ihan ok, että maksan melkein pelkästään kuukausimaksuja. No, loppusumma ei kuitenkaan vie minua perikatoon, joten annan asian toistaiseksi olla. Ehkä he antavat anteeksi laskutusten viivästymistä. Ehkä heillä eivät ohjelmat toimi edelleenkään. Ehkä he mittaavat asiakkaiden rehellisyyttä. Olen kyllä oppinut, että rehellisyydestä sakotetaan, joten nyt olen hissunkissun.

Tällä viikolla tuli vuosi täyteen nykyisessä työpaikassa. Turhaa kai mainita, miten nopeasti aika on kulunut ja kuluu edelleen, koskapa en muka ehdi edes koneella istua yhtä paljon ja yhtä usein, kuin esim. viime syksynä. Nyt odotan jouluaikaakin ihan eri tavalla, koska silloin on luvassa muutama oikea vapaapäivä ja jos hyvin käy, vanhemmat tulevat viimeinkin käymään. Välipäivät olen kai töissä, mutta sekös tässä menoa haittaa. Loppuvuoteen on ripoteltuna kuitenkin jokunen lomapäivä. Ensimmäinen niistä on huomenna. Se tietää pitkää viikonloppua erilaisine ohjelmineen.

Huonosta omastatunnosta johtuen pengoin viikonloppuna askelmittarin taas käyttöön ja siitähän (ja Vintin lukemia lukiessa) se olotila vaan huononi entisestään. En tiedä, olenko asentanut mittaria edes oikein, mutta normityöpäivänä lukemat ovat naurettavan pieniä, jos tavoite pitäisi olla se kymppitonni.

Laite on muutenkin aika epäuskottava, koska linja-automatkalla kotoa töihin tulee muka useampi sata askellusta (= heilahdusta) - enkä varmasti kävele sitä matkaa, vaan istua kökötän koko hela pätkän tukevasti penkissä. Ja entäs ne päivät, kun se rakkine on nollautunut taskussa jossain kohtaa päivää. Kiva, sinne meni hyvät pohjalukemat.

Ammatinvalintakysymys tämäkin, kuinka hyvin tai huonosti niitä askelia saa päivän aikana kertymään. Seuraavaksi taidan kouluttautua parkkipirkoksi.

4 kommenttia:

vintti kirjoitti...

Mutta mää oonkin luonteeltani hieman levoton. MUlla varmaan katsos jalat käy- vaikka istuisin paikoillani :-)

Mutta oikeasti, kuten kirjoitin- millä toimistotyötä tekevä saa perusarjessa sen kympin askeleilla täyteen? Jos ei kykene ja ehdi vaikkapa kävelemään kolmea ylimääräistä pysäkin väliä? Kansanterveyslaitoksen normit ja suositukset voi siis välillä nakata roskikseen.

Utseliaisuudesta olen silti pitänyt tuota mittaria, ja kai se jollain lailla palkitsee? Kyllä, minun kaltaistani.
Mittareiden luotettavuus saattaa olla mitä tahansa- kuka näistä tietää?

Jaa joko vuosi meni? Aika huimaa on kyyti, nopeasti rientää- ja kamalaa on kyyti.
Mutta moni on vuodessa muuttunut teilläkin. Muutto, uusi ympäristö- tuo työ- auto, kaikenlaista on sullottu kahteentoista kuukauteen, eikä huonoja asioita ollenkaan- tuumaan ma . Nih.

Ai niin, olen töissä ja kai mun pitäisi niitä myös tehdä :-)
Mutta kun on muka niin paljon muutakin puuhaa.

Kivaa työpäivää.
HUomenna jatketaan si.

Illalla katso tuota tuulitukkaa Tartu Mikkiin ohjelmasta, tai siis kaksi tuulitukkaahan siellä on :-)

Tinka kirjoitti...

Ka, huomenta Vintti!
Mulla mitään kivaa työpäivää tästä tu - moon LOMALLA :D

Levoton tai ei, mutta kyllähän sie liikut huomattavasti enemmän, töissä ja vapaa-ajalla. Että ihan oikeutetusti sulla ne lukemat on hurjia, eikä mikään ihme, että kymppitonni rikkoutuu.

Nytki on ollu niin rauhallinen viikko töissä, ettei ole tarvinnu pahemmin liikkua työpöydän ja faksin/kopiokoneen väliä ja syyslomasta johtuen (niitä ruuhkia en vaan sulata) olen syönyt töissä eväitä. Eli niitä ruokapaussinkaan askelia ei hirveästi tuu.

12 kuukautta ja kaikenlaista, juu. Ihan mukavaa.

Hyvä, kun mainittit Mikin! Olis varmaan jääny kattomati.

Huomenna me tuulitukat kierrellään ja kaarrellaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Mulla ne askelmittarin lukemat täyttyy pelkästään nauramisesta... tosin viime aikoina nuo naurunaiheet on olleet jollain tapaa vähissä.

Ehkä tämä tästä.

Mukavaa viikonloppua!

-Annalinda-

Tinka kirjoitti...

Annalinda,
tosiaan se nauruhan auttaa ja vaikuttaa niin moneen muuhunki asiaan :)
Harmi vain, jos ja kun naurut on ollu nyt vähissä. Eiköhän se tästä taas muutu, sullakin :]

Hyvää viikonloppua!