13.12.2007

Ei millään pahalla

Eikä niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin ja muita virttyneitä sananlaskuja tähän väliin jos sopii. Kävin antamassa oman osuuteni Joulupata 2007 keräykseen. Se olkoon päivän ainoa hyvä työ oman työpanokseni lisäksi.

Muuten tämä on ollutkin taas aika matalalentoa ja muutenkin jotenkin raskasta aikaa. Lomasta ja viime lauantain irtiotosta tuntuu olevan ikuisuus. Paluu töihin oli aika karua. Sama paska siellä jatkuu edelleen. Arvasinhan, ettei se miksikään muutu, päinvastoin. Tämä on ollut harvinaisen pitkä viikko, huomenna vasta perjantai, vaikka miten päin kalenteria katson. Edessä toinen pitkä viikko, ennen kuin tulee muutaman päivän huili. Luojan kiitos. Ensi viikon perjantaihin jos jaksan hajoamatta tämän enempää, niin hyvä tulee. Sitten tulee joulu ja kotiväki tänne. Saanen ajatuksia vähän muuallekin.

Möykky rinnassa kasvoi tänään jo sellaisiin mittoihin, että se purkautui itkuna. Jo oli aikakin. Kaikki taas parin päivän aikana tapahtuneet ja pinnaa kiristäneet asiat summattuna väsymykseen tekivät sen, että leuka ja pato eivät enää pitäneet. Asiaa eivät auttaneet huonot uutiset töissä. Ei mitään henk.koht., mutta tulipa vain hyvä syy itkeä tirauttaa liikuttuneessa mielentilassa.

Kotiin kun pääsin, itkinkin sitten kunnolla. Voihan räkä, miten se helpotti! Sain sanottua ääneen, mitä mielessä liikkuu ja mikä painaa. Mies on tosin aivan väärä kohde, kyllä minä sen tiedän.

Voisi tehdä hyvää, jos tekisin saman, kuin Sukulaissielu. Viime sunnuntaille jo miehelle ehdotin, mutta en saanut kannatusta. Nyt vielä vähemmän, kun sanoin, että siellä voisi helpottaa, kun saisi tirauttaa muutaman itkun. "Eikös sinne mennä laulamaan, eikä itkemään?" Sekä että. Liikutun muutamista joululauluista aina ja tässä mielentilassa voin vaan kuvitella, miten vaikea paikka olisi istua kirkonpenkissä. Vintti, kehtaatko lähteä mukaan? Tulevana sunnuntaina voisi olla hyvä päivä. Jouluaattona on kumminkin mentävä, sanokoon äiti ja isi mitä tahansa. Välillä näinkin päin, että minä vien ja vanhemmat vikisee. Jos vikisee, tuskin.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi mene ihmeessä. Minullakin oli pieni paniikki, kun tiesin, että itku pääsee kirkossa (pääsi kun kirjoitin sitä blogijuttuakin).

Hyvä, että se itku tuli. Auttaa aina kummasti asiaa.

Jaksamista sinne. Muista, että sinä oot paras!

Anonyymi kirjoitti...

Kääk?
Tarjootko nessut?
Se on ehto.


Amurin krouviin tänään,vai sunnuntaina kirkkoon :-)

Rimpauta, tai laita meiliä- ni katellaan aikatauluja ja paikka, mitä ja missä- valinnanvaraahan tuossa näytti olevan vaikka kuinka.
Juuh, lähde, mutta saanko laulaa kanssa? Jos pystyn itkemiseltäni siis.

Tinka kirjoitti...

Sukulaissielu,
kyllä taidan mennä, joo, en ole vuosiin käyny, joten eiköhän ole aika.

Itku tekee aina hyvää..vaikka jättääki jälkeensä jäljet.

Ja hei, kiitos aamusesta - heti oli parempi päivä.
Paras en ole, todellakaan, vaan aika heikko lenkki, koska en saa sanotuksi asioita niiden oikeilla nimillä ja oikeassa paikassa.

Hyvää viikonloppua!


Vintti,
tarjoan nessut, vaikka koko paketillisen :)

Laitan kirkonmenoista sulle spostia.

Tokitoki, eikös me sinne laulamaan oltas menossa..? ;) Kattoo sitte, miten käy. Mutta se tunnelma.. jos siitä sais jotain irti. Muutakin, kuin nostalgiaa.

Anonyymi kirjoitti...

No probleemos Tinka. Hyvä jos piristi.

Ja kyllä oot paras. Se kuule on ihan järkevää kun ei ihan kaikkea kakaise siinä. Minä kattelen kun yks pelle kaivaa kuoppaansa syvemmälle ja syvemmälle.

Voi kun pääsisin sun ja Vintin mukaan laulaan. Vetisteltäsiin kolmisteen kirkon penkissä.

Ihanaa lauluiltaa. Laulakaa sydämenne kyllydestä.

Tinka kirjoitti...

Sukulaissielu,
vielen danke! :)

Jotenki vaan järki sanoo, että helpottais omaa oloa, jos kakaisisin - silläkin uhalla, että välit menee ympäriinsä. Mutta toisaalta; ne on vaan työkavereita, ei mitään sydänystäviä. Huoh.

Hyvin ehtisit vielä mukaan ;) Huomiseen on aikaa, vaikka onki vähän turhan pitkä matka. Mielessä oot, kun sinne penkkiin istun.