28.12.2007

Yhdeksän kuukauden odotus

Takkuista arkea olen viettänyt nämä kaksi päivää. Mitä teille kuuluu? Sen verran olen piipahdellut blogeissa, että itkuksi on mennyt. Ensin itketti tämä, sitten tämä. Molemmat ihan hyvällä mielellä silti. Olin vaan vissiin vähän herkällä ja väsyneellä mielellä, joulun jälkeenkin, kun liikutuin niin kovasti.

Takana on pitkästä aikaa erityisen mukava ja lämmin (jo mittarinkin mukaan) joulunaika. Paluu arkeen on ollut tosi hankalaa ja väsyttävää, mutta minkäs teen, kun lupauduin menemään töihin välipäiviksi. Ja mikäs se työnteossa, jos se kaikki muu siellä olisi paremmin.


Vanhemmat tulivat, olivat ja viihtyivät täällä yllättävän hyvin ja pitkään, tosin pitempäänkin olisin heitä pitänyt. Oli mukavaa vuorostani "passata" ja touhuta omassa keittiössä. Löysin itsestäni uusia, tai ainakin unohduksissa olleita puolia. Pari edellistä keittiötä kun eivät pahemmin innostaneet kestitsemään useampaa henkeä. Isosta pöydästäkin on iloa ja hyötyä, huomattiin tänä jouluna. Olen taas tehnyt ostoslistaa sillä silmällä, mitä vielä muka puuttuu mm. keittiönkaapeista. Siinä mielessä alet osuvat hyvin kohdalle. Ja kynttilöitä ei ole koskaan liikaa.

Ovikello soi pyhien aikaan useampaan kertaan, mutta tänä jouluna tulijat olivat joka kerta tervetulleita. Joulupukkikin oli käynyt jossain välissä. Oli mukava yllättää ja yllättyä. Mies oli ostanut tehosekoittimen. Todiste siitä, että joskus se kuuntelee minun höpinöitä. Onni oli se, etten ehtinyt itse sitä hankkia. Joululahjarahan turvin olenkin sitten ostanut kaikkea muuta tarpeellista, mm. farkut, kynttilänjalan (alkaako minusta tulla vanha, kun innostun iittalalaisista tuotteista, kohta minusta voi tulla pieni keräilijä, ellen pidä varaani ja varoistani kiinni) ja ensi viikolla menen parturiin. Voi näitä pieniä iloja ja ahistuksen poistajia.

Yritän tsempata itseäni vuoden vaihteen yli ja maaliskuulle. Silloin aion pitää "pitkän" loman, ellen ennen sitä jo hajoa. Ei sillä, ettenkö olisi jo/taas loman tarpeessa, mutta käytäntö sanelee. Töitä on edessä vielä noin 9 kk, joten pitänee keksiä kaikenlaisia etappeja. Vaakakupissa kumminkin painaa enemmän tuleva kesäloma ja säännölliset tulot, joten se uuden työpaikan haku on tällä hetkellä tuupattuna hamaan kesään asti. Ellei niitä joulun ihmeitä tapahdu jo ennemmin.

Jotkut paukuttavat uuden vuoden raketteja jo nyt, mutta minä säästän toivotukset myöhempään. Onhan tässä tätä vanhaa vuotta vielä jäljellä jopa yhden ankean työpäivän verran.

8 kommenttia:

Haahis kirjoitti...

Nyt täytyykin muistaa kirjoittaa seuraavaan päivitykseen tuosta kummallisesta käänteestä myös omassa elämässäni, kun koin "herätyksen" 30-vuotissynttärieni tienoolla. :D
Vanhaksi ei ole tulemista, kun alkaa kohkottamaan kaiken maailman Iittaloista ja Marimekoista! :D

Satu kirjoitti...

Voi Tinkuus...

Ensin mietin etten itkettää tahtonut, sitten huomasin, että ehkä tahdoinkin. Se on ihan hyvä, jos minun pari riviäni jotain kieltä jonkun sisällä koskee, jos ne ihmisille tunteita antaa. Ja että ihmisillä on vielä tunteita joita ulos tuoda. Mieluummin minä muiden elämään hiukan iloa ja surua lisään, ne kun ovat kumminkin puhtaita. Viha ja katkeruus, ne ne rapaisia ovat, turhaa taakkaa vaan.

Kiitos kun kerroit.

Tinka kirjoitti...

Haahis,
siispä tätä hurahtamista on laajemminki liikkeellä :) Päivityksesi lukeneena - tuli mieleen, että se Pässi ei ole minun makuuni, mutta jos niitä sais possuna, niin mikä ettei :D

Mulla tämä herääminen tapahtuu tässä 3-kympin toisella puolen. Mistä lie johtuu, että nyt vasta "näen" asioita ja astioita vähän toisenlaisella silmällä. Asenne on kai muuttunut. Ja onkin.

Tänään katsoin TILAn uusinnan, missä näytettiin tulevan kevään M-mekkokankaita. Minun makuun ne oli kyllä aika kamalia :0 Kyllä on vanhoissa vara parempi (Unikot, Kaivot sun muut.

Jatketaan hurahtamisia ja toivotaan, että kokoelmamme karttuu ;)


Satu,
sulla on niin hyvä tuo kirjoittamisen taito, että vähemmästäki sitä eläytyy ja liikuttuu lukemastaan, varsinkin, kun sille päälle sattuu :)
Ja koska aika pitkän pätkän olen sinua jo lukenu, niin sitä paremmalla syyllä.

tipi kirjoitti...

Apua, vanhenemisestako se johtuukin että hurahtaa noihin Iittaloihin ja vastaaviin?! Olen keräillyt niitä jo muutaman vuoden, olen siis jo vissin aika vanha...?
Hyvää Uutta Vuotta!

Tinka kirjoitti...

Tipi,
höpsistä! Ei se yksistään (ollenkaan?!) vanhuuden merkki ole :)
Asetin taas sanani vissiin vähän väärin. Ajattelin ja ajattelen tätä heräämistä/hurahtamista vaan omalta kohaltani, että näin vanhaksi piti elää, ennen kuin muka ymmärrän niitten päälle.

Pahottelut niiltä, jotka vetivät kenties maissintähkän nenuunsa - enkä tarkota nyt sinua.

Rauhallista uutta vuotta!!

Tinka kirjoitti...

Vai pitikö sen mennä ...pahottelut NIILLE, jotka... no, sama tilanne.

tipi kirjoitti...

Ei tarvitse pahoitella, minusta sinulla oli hauska näkökulma asiaan.
Eli jatketaan keräilemistä siis.

Tinka kirjoitti...

Tipi,
kiitos :) Teemmä näin!