Ostetaan: aamukampa

Tänään törmäsin taas siihen tilanteeseen ja tunteeseen, että on se luojan lykky, että olen määräaikaisessa työssä. Jos en tietäisi pian pääseväni pois tuosta loukusta, en tiedä, miten pää kestäisi tästä eteenpäin. Näitä hankalia kausia on ollut ja mennyt, milloin mistäkin syystä, mutta nyt tuntuu, että tulihan se viimeinen niitti. Ja ihan jonkun muun taholta, kuin tähän asti. En olisi vaan tätäkään uskonut.

On vähän hankalia asioita kirjattavaksi ylös, mutta jotain on pakko laittaa, kun vihtutus on niin paha, ettei uni kumminkaan tule ihan hetkessä. Pahimmat pettymyksen ja kiukkuitkut olen jo parkunut, mutta edelleen on asioita, joita märehdin - ja joihin aion palata.

Töiden piti päättyä tässä piakkoin, mutta sain jatkoa. En paljoa, mutta tarpeeksi. Tai liikaa. Miten sen nyt ottaa. Pitäisi olla, ja olinkin hetken aikaa, tyytyväinen tilanteeseen, että on töitä. Työtkin maistuivat ihan eri tavalla. Jostain syystä. No, ei se työnilo kauan kestänyt.

Tänään sattui jotain sellasta, että sen takia olisin valmis jäämään lomille vaikka heti. Tuli tosi paha mieli ja nyt on vähän sellainen hälläväliä olo, että noh, mitäpä tässä enää töitä paiskon hiki hatussa ja peese vaahdossa - oma vikani, että olen tähän asti tarvittaessa urakoinut ja ihan omaa tyhmyyttäni antanut käyttää itseäni hyväksi. Kyllä minä sen olen tiedostanut aika päiviä sitten, mutta olen ottanut sen siltä kantilta, että on hyvä oppia vähän muitakin, kuin vain omia töitä. Sijaistaessa kumminkin joutuu tekemään muitakin hommia. Ja eipä ainakaan ole tylsiä päiviä, kun töitä riittää.

Kaiken huippu on se, että olen nyt reilun kuukauden tehnyt omat ja työkaverin työt, koska hän on ollut pois kuvioista. Se taas on tiennyt hellvetisti töitä, täysiä ja pitkiä päiviä, koska minä olen niin tyhmä, että otan työt aika vakavasti ja olen pitänyt itsestään selvyytenä, että ne hommat pitää tehdä. On sentään ihmisten asioista kyse. Ja kuten sanottu, itse työtehtävissä ei ole valittamista. Sitten pomo tulee sanomaan, että mitähän hommia sulle jää, kun poissaollut palaa työpaikalle. Niin, että anteeksi, mitä?? OLISIKOHAN JÄLJELLÄ KENTIES IHAN NE OMATKIN TYÖT? Kysyn vaan.

Jumalaare, että näin punaista ja näen edelleen. Aion palata vielä asiaan ja oikaista sitä luuloa tai mikä lie onkaan, että mitä tuolla on näiden viikkojen aikana tehty. En todellakaan sulata sitä, että olen antanut oman työpanokseni ja kun tämä tilanne tuli ajankohtaiseksi, sovittiin puolin ja toisin työnantajan kanssa joustamisesta ja puhuttiin diipa daapa, jopa rahallisesta korvauksesta pomo mainitsi - ja sitten pomo yhtäkkiä olettaa, että eihän minulla olekaan muita hommia, kuin ne, mitä nyt olen "tuuraamisen" takia tehnyt. Ja, että kyllä se maailma pelastuu ja talo pysyy pystyssä, kun poissaollut tekee kampäkin. Just.

En ole sen extra-rahan perään, mutta olisin olettanut ja odottanut, että pomo edes sen verran on perillä, mitä sen alaiset tekevät ja arvostaisi tehtyä työpanosta. Mutta paskanmarjat! Tuli kyllä sen luokan sammakko suustaan, että en kovin helposti unohda.

Suivaannuin sen verran, että otin sitten asiakseni ja varmistin pitämättömien lomieni määrän ja vihon viimeisen työpäivän. En aio olla tuossa talossa yhtään ylimääräistä enkä kanna korttani kekoon enää yhtään enempää, kuin on tarvis oman työpöytäni suhteen. Jään pois heti, kun vain mahdollista. Nyt sen päivän onneksi tiedän.

Lähtölaskenta on alkanut...