3.9.2008

Ostetaan: aamukampa

Tänään törmäsin taas siihen tilanteeseen ja tunteeseen, että on se luojan lykky, että olen määräaikaisessa työssä. Jos en tietäisi pian pääseväni pois tuosta loukusta, en tiedä, miten pää kestäisi tästä eteenpäin. Näitä hankalia kausia on ollut ja mennyt, milloin mistäkin syystä, mutta nyt tuntuu, että tulihan se viimeinen niitti. Ja ihan jonkun muun taholta, kuin tähän asti. En olisi vaan tätäkään uskonut.

On vähän hankalia asioita kirjattavaksi ylös, mutta jotain on pakko laittaa, kun vihtutus on niin paha, ettei uni kumminkaan tule ihan hetkessä. Pahimmat pettymyksen ja kiukkuitkut olen jo parkunut, mutta edelleen on asioita, joita märehdin - ja joihin aion palata.

Töiden piti päättyä tässä piakkoin, mutta sain jatkoa. En paljoa, mutta tarpeeksi. Tai liikaa. Miten sen nyt ottaa. Pitäisi olla, ja olinkin hetken aikaa, tyytyväinen tilanteeseen, että on töitä. Työtkin maistuivat ihan eri tavalla. Jostain syystä. No, ei se työnilo kauan kestänyt.

Tänään sattui jotain sellasta, että sen takia olisin valmis jäämään lomille vaikka heti. Tuli tosi paha mieli ja nyt on vähän sellainen hälläväliä olo, että noh, mitäpä tässä enää töitä paiskon hiki hatussa ja peese vaahdossa - oma vikani, että olen tähän asti tarvittaessa urakoinut ja ihan omaa tyhmyyttäni antanut käyttää itseäni hyväksi. Kyllä minä sen olen tiedostanut aika päiviä sitten, mutta olen ottanut sen siltä kantilta, että on hyvä oppia vähän muitakin, kuin vain omia töitä. Sijaistaessa kumminkin joutuu tekemään muitakin hommia. Ja eipä ainakaan ole tylsiä päiviä, kun töitä riittää.

Kaiken huippu on se, että olen nyt reilun kuukauden tehnyt omat ja työkaverin työt, koska hän on ollut pois kuvioista. Se taas on tiennyt hellvetisti töitä, täysiä ja pitkiä päiviä, koska minä olen niin tyhmä, että otan työt aika vakavasti ja olen pitänyt itsestään selvyytenä, että ne hommat pitää tehdä. On sentään ihmisten asioista kyse. Ja kuten sanottu, itse työtehtävissä ei ole valittamista. Sitten pomo tulee sanomaan, että mitähän hommia sulle jää, kun poissaollut palaa työpaikalle. Niin, että anteeksi, mitä?? OLISIKOHAN JÄLJELLÄ KENTIES IHAN NE OMATKIN TYÖT? Kysyn vaan.

Jumalaare, että näin punaista ja näen edelleen. Aion palata vielä asiaan ja oikaista sitä luuloa tai mikä lie onkaan, että mitä tuolla on näiden viikkojen aikana tehty. En todellakaan sulata sitä, että olen antanut oman työpanokseni ja kun tämä tilanne tuli ajankohtaiseksi, sovittiin puolin ja toisin työnantajan kanssa joustamisesta ja puhuttiin diipa daapa, jopa rahallisesta korvauksesta pomo mainitsi - ja sitten pomo yhtäkkiä olettaa, että eihän minulla olekaan muita hommia, kuin ne, mitä nyt olen "tuuraamisen" takia tehnyt. Ja, että kyllä se maailma pelastuu ja talo pysyy pystyssä, kun poissaollut tekee kampäkin. Just.

En ole sen extra-rahan perään, mutta olisin olettanut ja odottanut, että pomo edes sen verran on perillä, mitä sen alaiset tekevät ja arvostaisi tehtyä työpanosta. Mutta paskanmarjat! Tuli kyllä sen luokan sammakko suustaan, että en kovin helposti unohda.

Suivaannuin sen verran, että otin sitten asiakseni ja varmistin pitämättömien lomieni määrän ja vihon viimeisen työpäivän. En aio olla tuossa talossa yhtään ylimääräistä enkä kanna korttani kekoon enää yhtään enempää, kuin on tarvis oman työpöytäni suhteen. Jään pois heti, kun vain mahdollista. Nyt sen päivän onneksi tiedän.

Lähtölaskenta on alkanut...

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Siulle tekee hyvääkin suivaantua iana ajoittain, sillä olet aika kiltti. Ehkä liiankin, joissain asioissa.
Duunissa harvoin päällikkö on ajan tasalla, taas meillä on poikkeus..
Ja harvoin kukaan positiivista palautetta osaa antaa, haluaa antaa.
Tuollaista sammakkoherraa ei kyllä kannattaisi päästää suustaan, vaikka sosiaaliset taidot olisivat kuinka huonot- silti älykkyyden pitäisi riittää jonnekin.
Kummaa porukkaa teillä siellä jumalauta on.

Hyvä- nyt on viimoinen duunipäivä tiedossa, ja sitä kohti edetään,
vittuillessasi teet kaksi kertaa enemmän duunia, ja haistatat sitä kautta pitkät talolle. Jatko on sitten, mitä se on.

Jaksa sinä se loppuaika, nyt alat suunnittelemaan projekteja koittavan vapaan tiimoilta !

Palaillaan aiheisiin jos toisiinkin, tänään väännetään valoja saaressa. Toi yks on tulossa melkein jo :-)

Voi hyvin, mie niiskutan.
vintti

Anonyymi kirjoitti...

Voimia Tinka... Tiedän tunteen kun vee-hatuttaa ja raivostuttaa.

Loppusuoran kun tietää niin sitä jotenkin vielä jaksaa.

Haliruttaus täältä.

Tinka kirjoitti...

Vintti,
tähän me ollaan törmätty ennenki ja ollaan puhuttu/väännetty, miten "helpompaa" ehkä olis, jos en olis liian kiltti. Saisin pidettyä pahoissa tilanteissa itteni koossa. Äänen vahvana, mutta mitä vielä!
Tai en olis niin tunnollinen, herkkänahkanen, liikaa töitä tekevä - koska vihdoinkin pääsin niitä tekemään, hitto vie! :/
Moon varmaan tajunnu ihan väärin koko ajatuksen työnteosta, eh.

Sulla onki kaikin puolin ihan loisto tilanne, työn ja pomon suhteen.

Meillä taas... kuten varmaan monessa muussaki paikassa uudistuksista sun muista päättävät semmoset ihmiset, jotka ei sitä käytännön työtä tee, eikä tajua, mikä homma siinä on.
Se on yks, mikä aiheuttaa kärsimystä ja pitkiä puheita töissä. Muusta puhumattakaan.
Kummaa porukkaa - sitähän se. Suurin osa.

En tiä, että jaksan enää tämän enempää tehdä ylimääräistä. Päätinki tänään, että nyt loppu - ja alan taas ens viikosta liukumaan, jotta saan plussia pois. Sen vaan pidän varani, että viimisenä päivänä pääsen lähtemään myös ajoissa pois.

Voipi olla, että viikonloppuna, jos pystyn :) suunnittelen jo ainaki unissani työhakemusten ja muiden jatkotoimien tekoa.

Kivaa, että poitsu on tulossa! Ikävämpi olis kuulla, jos ei se haluais tulla :P


Sukulaissielu,
kiitos!!

Mie uskon tuohon kans, että kun nyt tietää sen viimisen päivän - ja loma-anomuskin on hyväksytty!!! - niin eihän tässä enää mikään hätä ole. Loppuajan teen, mitä tarvii tehdä, enkä yhtään extraa. Se hyväkskäyttö loppu tähän päivään.

Jaksamista sulleki, vaikka nykyään taitaa mennä jo paljon keveämmin askelin - hyvä niin.