2.3.2009

Mikä minusta tulee isona?

Jouduin viikonloppuna perimmäisten pohdintojen ääreen. Piti kysyä itseltäni ja vähän muilta, löytyykö minusta (edes tarvittaessa) iloista asiakaspalveluasennetta kaikkien muiden vaatimusten lisäksi. Joustavuutta ja työtä pelkäämätöntä otetta kyllä löytyy, mutta riittääkö ne enää tässä maailmassa? Kun pitäisi kumminkin olla nuori ja nätti, vaikkei sitä häveliäästi ilmoituksessa sanota.

Otin purtavaksi lehti-ilmoituksen, jossa haetaan tekijöitä kaupanalalle. En ole sitten lapsuusiän kuvitellut itseäni kauppaan töihin, mutta tässä työttömänä ollessa tulee miettineeksi ja puntaroineeksi muutakin, kuin itseä (-7 kiloa joulusta. Väliaikatietona.). En yön yli nukuttuanikaan näe itseäni kaupankassalle, mutta onhan siellä kaikkea muutakin tarjolla. Päästäisivät edes varastoon, kunhan vaan saisin jalan oven väliin.

Eipä kukaan kiellä hakemasta. Se on korkeimmas käres, jos ottavat pystymetsästä ja kouluttavat ja perehdyttävät, kuten mainostavat. Mielenkiintoa ja halukkuutta minulla ainakin on. Tässä voisi olla elämäni tilaisuus vaihtaa taas alaa ja päästä työn syrjästä kiinni. Vaan eipä mennä asioiden edelle. Riippuu ihan muista tahoista, ottavatko riskin ja antavatko mahdollisuuden.

On tukalaa olla edelleen puolikuntoisena. Yöt saan nukuttua joten kuten, mutta yskä ja nuha on jäljellä. Räjähtäneestä olosta muuten puhumattakaan. Virtaa liikkumiseen ei liiemmin ole, hyvä kun lähikauppaan jaksan mennä, mutta huomenna ajattelin olla pakosti reipas ja käydä asioilla tuonnempana. Joku niistä ilmestyneistä levyistäkin olisi saatava. Hyvänä hetkenä ajattelin myös, kävisinkö morjestamassa entisiä työkavereita, mutta sitten taas tulin tolpilleni ja totesin; haluanko ihan oikeasti mennä sinne?

4 kommenttia:

tia kirjoitti...

Siitä vaan kokeilemaan, jos ei muuta niin saa kokemusta kuten pojan kanssa ollaan todettu hänen hakiessa töitä.

Olemalla oma itsensä on kaikkein parasta ja markkinoida itseään että huomaavat kuinka hyvä valinta sinä olisit heille.

Tinka kirjoitti...

Tia,
mjoo, tavallaan totta tuo, mutta kokemuksesta sanon, että ei ihan kuitenkaan :]
Olemalla oma itsensä - kunpa se vaan riittäis, mutta kun ei se käytännössä noin mee.
Tiedän, mitä tarkotat, mutta tiän myös sen, että jotkut työnantajat ettii ihan mahottomia.

Päätin kuitenkin hakea ko. paikkaan, sittenhän sen näkee, mikä on vastaus. Vastus.

Anonyymi kirjoitti...

Kääk
Seitsemän kiloa. Loistava asia. Nih.

Minä en näe sinua myyjänä, en vaan näe.
En silti sano, ettei kannattaisi hakea kaupan alan ammatteihin, työ kuin työ- ja jotain vähemmän sopivaa voi käyttää ponnahduslautana etsiessä jotain toista.
Jotain ei-niin-itselle-sopivaa voi silti tehdä hyvin, vaikkei se omin juttu olisikaan.

En oo edes sekava, vaikka olenkin monisanainen :-)
Jos luvataan koulutusta- siitä on hyvä aloittaa.
Ja hakemuksia on vaan pakko naputella, vaikka niihin taatusti väsyy- ja koko hakemiseen.
Toivottavatsi olo helpottaa, ja pääset parempaan kuntoon pian.

vintti

Tinka kirjoitti...

Vintti,
onni onnettomuudessa on se, että ko. tilaisuus pitää sisällään muitakin, kuin myyjän/kassan paikkoja. Hoitakoon ne semmoset, jotka sen taitavat luonnostaan :D

Taustatöitä riittää myös, että ei tässä nyt vielä olla kirvestä kaivoon heittämässä - ja toisaalta; ei työttömänä ole oikein vara nirsoilla nykyistä enempää :/
Oljenkorsiin on joskus pakko tarttua ja jos se nyt sattuu olemaan kaupanalaa, niin ei voi mitään.