2.12.2006

Päivystyksestä toiseen

Eletty tässä jänniä aikoja. Minussa mitään vikaa ole, en ainakaan tiedosta, tunnusta enkä myönnä, mutta mies on säikytellyt muutaman päivän. Sai pari sairaslomapäivääkin ja viime yö meni ihan häröille. Hyvä, ettei Hatanpäälle jouduttu lähtemään.

Mentiin sitten tänään ja oltiin parkkiaika umpeen - neljä tuntia. Peese puuduksissa istuttiin ja ihmeteltiin, seurattiin, miten tupa täyttyi täyttymistään. Kiitin tosin mielessäni vaikka mitä, ettei tarvinnut yöllä sinne mennä. Nyt se odottaminen ja jonottaminen oli paljon kivuttomampaa. Kukaan ei örveltänyt, mitä nyt lapsipotilaat "etuilivat" jonossa - ja niitähän riitti. Muutenkin odotusaulassa oli kaikki ihmistyypit edustettuina. Viihdytin itseäni katselemalla ihmisiä ja arvailemalla, mitä he ovat. Osuin mielestäni muutaman kohdalla napakymppiin.

Hatanpäältä jouduttiin lähtemään TAYSin ensiapuun. Sekin uusi kokemus, mutta jäi paljon lyhyemmäksi ja muutenkin nopeammaksi visiitiksi. Mies ei ole täysin kunnossa, mutta ei kai mitään akuuttiakaan ole, kun eivät löytäneet mitään. Labrakokeet sanoivat toista ja niitä vielä uusitaan ensi viikolla.

Jäi jouluvalot tältä päivältä laittamatta, kun olen nuokkunut ja torkkunut loppuillan. Jotenkin sitä joulumieltä saa taas hakea ja etsiä, eikä sitä siltikään tunnu olevan. Sama hypätä suoraan uuteen vuoteen.

11 kommenttia:

Rappiotäti kirjoitti...

Pikaista paranemista sinun miehellesi! Toivottavasti ei ole mitään vakavaa.

En ole vielä tottunut sinun uuteen kotikoloosi. Hyvältä näyttää täällä, mutta jostain syystä pyrin aina vain sitkeästi sinne oranssiin kellariin. Siihen ehti jo muutamassa kuukaudessa tottua:-)

Vähän sama homma täällä, mitä joulufiilikseen tulee. Jotenkin tuo joulu pääsee yllättämään aina puskan takaa. Ja sitten onkin jo kiire hommata lahjat sun muuta. Joulumieli ei pysy perässäni, kun juoksen pitkin kauppoja stressissä, hyperventilaatiokohtauksen kynnyksellä.

Tänä vuonna yritän välttää tämän. Saas nähdä kuinka käy...

Tinka kirjoitti...

Rappis :) Mukavaa!

Kiitos, ei se varmaan "liian" vakavaa ole, jos lääkäreitä on uskominen ja pakkohan se on tässä tilanteessa. Alkava viikko selvittää taas lisää.
Ei kuulemma olo ole enää yhtään niin kivulias, kuin toissayönä; nukkuki ihan entiseenlain. Taidettiin päästä taas pelkällä säikähdyksellä.

Voi sinua, täytyykö tässä vaihtaa väri oranssiksi, josko väki kotiutuis tänne paremmin.. Et ole ainoa, joka tästä on sanonu. Täytyy miettiä ja josko joku ilta olis enemmän aikaa värkätä. Itte vaan viihyn täällä paremmin, kun täällon "varmempaa" ja kommenteista saa ilmotuksen spostiin ILMAN, että seinät leviää.. ja jotenki ... uutuudenviehätystä.

Kivaa kumminki, kun uskalsit avata luukun ja jättää kommentin :)

Laitoin aamusella jouluvaloja, mutta eipä se mitään auttanu; ulkona sataa vettä aika reippaasti vähän väliä :) Jee jee..
Tämä on jo ties monesko joulu, kun olen aika vähillä joululahjaostoilla päässy, kun olen päättäny, etten osta. Muut saavat tyytyä samaan päätökseen. Jos eivät, niin se on voi voi...

Kaikesta huolimatta, mukavaa joulukuun jatkoa!!

Sukulaissielu kirjoitti...

Pikaista paranemista sinne!

Tinka kirjoitti...

Sukulaissielu,
kiitos - eiköhän se tästä pikkuhiljaa...

vintti kirjoitti...

MItä?
Heti kun menee muualle, täällä tapahtuu katastrofaalisia?
Tarvitaanko laastaria, ideaalisiteitä? Kipulääkkeitä?
Puhallanko?

Yöks. Mutta onneksi sillä jätkällä, katsos- on sinut.
Kai sää oot jo hermoheikko sen potilaan kanssa, se juoksuttaa ja passuuttaa, siun pitää syöttää ja hellästi pidellä kädestä?

Ole varovainen, ne miehet on ovelia. Ja ihania.

Paranemisia sinne, ja jaksamista siis sinulle.

Mutta saa mulle koko tarinankin kertoa! :-)

Sukulaissielu kirjoitti...

Vitsi... Vintin visio silmissä näen täällä Tinkan juoksemassa; keittämässä soppaa rakkaudella ja sitten hellästi syöttää sängyn laidalla istuen. Välillä kastelee kylmää käärettä ja laittaa miehen otsalle.

Terkkuja Sairastuvalle. Kerro miehelle parane pian terkut.

Tinka kirjoitti...

Vintti,
nou hätä. Me taidettiin taas kerran päästä säikähyksellä, jäi ideaalisiteet käyttämäti. Vielä kun CRP ja muut laskis, niin hätäkö tässä; kivut ainaki on kuulemma pois.

Tuo on muuten totta, että miehet, kun ne sairastaa, ni nehän on sitte _tosi_ kipeitä :D Just viime viikkoina sitä mainottu töissä.
Nytki eka aattelin, että joojoo, kuhan nyt valittaa, mutku alko kuulostaa ja näyttää pahalta ja labrakokeet osittain ihan muuta, mitä pitäs olla, niin johan mieki uskoin :]

Paranemisen merkkejä on jo ilmassa, joten tämän kertaset paapomiset jäi aika pieneksi. Mutta päivystyksiin en hennonnu toista yksin jättää :) Iso mies, isot pelot. Nih.

Jatketaan juttua joskus jollain reissulla, kunhan ehitään liikekannalle.

Sukulaissielu,
hyvä visio, mutta meni nyt vähän pieleen :D Ei uskalla syöttää sängynlaidalla, kun pahaa jälkeä saa aikaseksi pelkällä tussillaki ;)

Terkut kerrottu - ja kiitokset lähetti takasin.

vintti kirjoitti...

Tää viikko on aika haipakkaa vielä, sitten muka pitäisi alkaa hellittää. Tai toivon ainakin. Uskallan katsoa vaan yksi viikko kerrallaan tilauskirjoja..

Illat on kortilla, ennen kuin juniorin uudet napit saadaan päälle, ja niille vastetta, sen verran on railakasta ollut- etten kamalasti viitsi jättää kahden tuon Murkun kanssa..

Arvaa vaan odotanko- että napit saadaan alkuun. Hermot ja voimat loppuu.

Tinka kirjoitti...

Vintti,
juu, "pahalta" näyttää tämä loppuvuosi tässäki päässä, mutta onhan aina tammikuu ja koko uusi vuosi :)

Kattellaan taas semmonen sopiva ehtoo. Lapsukaiset kumminki sanelee aika paljon, ymmärrän toki :)

Jakselehan sie, mutta kyllä sie jaksatki!

Sukulaissielu kirjoitti...

Voi vitsi... minä repesin. Hekottelen täällä sille tussille... Voi toista saa kuulla siitä tussista koko aikaa :D

Tinka kirjoitti...

Sukulaissielu,
en oo muistuttanu miestä itteänsä enää siitä tussista, mutta mulla se on turhan hyvässä muistissa :)