19.2.2007

Tähänkö on tultu...

... että aamuisin pitää torkuttaa mahdollisimman pitkään ja vielä vähän siitä yli. Hankalina aamuina käytän hyväkseni sitä ns. "liukuvaa työaikaa" ja menen seuraavalla linja-autolla - ainapa sinne on hyvin ehtinyt. Työ sinänsä ei töki, eikä varsinaisesti työkaverit - en ainakaan ääneen myönnä, mutta kaikki se muu ympärillä tapahtuva. Mielenkiinnolla odotan tulevaa kehityskeskustelua omasta puolestani. Miten esimies voi esimerkiksi arvioida tekemiäni töitä, kun ei se loppujen lopuksi tiedä hölkäsen pöläystä, mitä teen päivät pitkät (ja joskus lyhyet).

... että mietin mahdollisia lomapäiviä pidettäväksi jo huhtikuussa. Kesälomiin on pitkä matka eikä minulla niitä lomapäiviä kovin montaa ole, mutta silti olen laittanut ajatuksiini mahdollisuuden anoa päivän pari huhtikuussa. Jos hyvin käy, vanhemmat tulevat silloin piipahtamaan. Tokihan ne täällä pärjäisivät päivän keskenään, mutta hyvä syy ottaa lomaa. Niinhän ne kaikki muutkin. Joko ihan tavallista tai sitten sairas-. En ole sen kummempi taaplaaja, että jaksaisin kuukaudesta toiseen ahertaa, ilman pitempää taukoa.

... että ehdin välillä lukea myös blogeja. Laatikot alkaa huveta aika kiitettävästi, tänä iltana sain purettua viimeiset kirjalaatikot - eri asia tosin, missä jamassa kirjahylly on. Pitäisi raskia osa edes viedä kellariin täältä tilaa viemästä (pitkin vuotta ilmestyy uusia hyviä kirjoja, joille pitää löytää paikka.). Osa laatikoista, joissa on ei-niin-tärkeää-tavaraa-muistaakseni on kaapeissa; puran niitä aina sopivan tilaisuuden tullen. Nyt se meni jo tältä illalta. Minen vaan jaksa!

... että voin sanoa käyneeni Ideaparkissa. Jopas oli nopea visiitti, tunti hujahti ja rahaa meni kokonaista kymppi. Että kannatti todella käydä. Ihan ok paikka, mutta koska mikään akuutti ostotarve ei iskenyt, säästyin pahimmilta jonotuksilta sun muilta. Samoja kauppoja löytyy täältä ja kuinka paljon käyn niissä täällä? Kysyn vaan.

... että hommasin uuden bonuskortin. Avasivat lähikaupan, jonka ohi ei vaan voi kulkea, kun maito ja vessapaperi on lopussa. Siinä sitä sitten hoksaa, että tuokin puuttuu, tuokin on lopussa, tuota voisi kokeilla, niin kyllähän se kannattaa. Just.

... että tämä koti alkaa tuntua kodilta. Muutamia hetkiä aina ennen nukahtamista ollaan juteltu, että eipä olisi uskonut, että näinkin voi meillä käydä. Meille. Ystävälle just vastasin, kun kyseli, jotta mikäs täällä ollessa; oma sauna ja oma rauha - ainakin toistaiseksi. Olo on aika hyvä, enemmän kuin hyvä.

Ehkä pitäisi olla hiljaa omista tuntemuksista ja nauttia vaan tästä niin kauan, kuin tätä kestää. Hyvästä mielestä huolimatta minun pessimismini ei ole mihinkään kadonnut. Kaikki kun kumminkin on aika särkyvää.

2 kommenttia:

siru kirjoitti...

Särkyvää nih!
Sotin isälle..
Että vielä tässä iässä jaksaa pahoittaa mielensä :(
Enpä soita vähään aikaan ja rakennan taas uuden illuusion... :)

Että että..
Gyä se siitä..

Ja laatikoitakin,vaikka jakaa tyhjennettäväx.
Ehkä tääkin tarviis pari lomapvää!?
Aika aikansa.. Hymyä huuleen!

tinka kirjoitti...

Siru,
auts. Hankalia tilanteita nuo, puolin ja toisin. Mutta gyä se siitä -ajan myötä, toivotaan.

Lomapäivät on ympyröity jo omasta kalenterista. Anomus lähtee ens viikolla etiäpäin. Oikean kesäloman pidän sitten, kun on aika. Nyt vaan tarvetta pienelle pidennetylle viikonlopulle.

Sitä ootellessa...