Ja Valtakunnassa kaikki hyvin
Jo toinen arkiaamu peräkkäin, kun herätyksiä tulee ja tulee. Eilen olin tosin ukkosen takiakin varmaan aika pökkyrässä, mutta tänään piti lähtemäni oikein kaupungille. Loma vetelee viimeisiä. Kovasti eilen suunnittelin, että kipaisen aamusta lipputoimistoon ja josko jotain vaatekertaa löytäisin jostain rekistä. Se aika taas kuukaudesta, että ostosinspis jyllää taka-alalla.
Vaan kuinkas kävi. Loppujen lopuksi pääsin Aamulehden kimppuun vasta yhdeksän jälkeen ja siihen mennessä olin puntaroinut jo ajatukset ja muut. Pysyn kotona. Ei huvita lähteä ookaamaan linja-autolla, kun sitä saa taas tehdä monta kuukautta, kunhan työt alkaa. Sitä paitsi tilipäivä on vasta perjantaina. Järki käteen, Irinaa (tajusin tässä kesän mittaan, että sillähän on muutama aivan loistokappale! Oli pakko ostaa levy ja toinenkin. Yllätys ei ollut, että just ne kolahtaneet raidat ovatkin Toni V.:n tekemiä.) ja pyykit koneeseen. Tässähän tämä päivä menee sujuvasti kotonakin.
Vessapaperilla on väliä
Tuli taas huomattua tuolla reissussa. Että onko se keltaista ja kovaa, vai valkoista ja pehmeää - ja miten pehmeää. Huoltamoilla tuppaa olemaan poikkeuksia lukuunottamatta keltaista, mutta kotioloissa suositaan valkoista. Kahta merkkiä. Toiseen tykästyin jo vuosia sitten, kun se oli edullista ja pehmeää ja kaiken lisäksi sai keräilymerkkejä. Viimeisen vuoden aikana olen joskus köyhyyspäissäni ostanut toista valkoista ja todennut senkin käyttökelpoiseksi, jopa paremmaksi. Se kestää käsissä paremmin.
Monen vuoden tuttavuuden jälkeen täytyy kai sanoa heipat lampaalle, koska ei ole kivaa, että paperi hajoaa harva se kerta näpeille kesken kaiken virantoimituksen. Samaa harmia puitiin mökillä, vanhemmat kun olivat huomanneet saman. Sukuviasta ei liene tällä kertaa kyse. Me vaadimme kovuutta ja kestävyyttä tai muuten vaihdamme merkkiä! Laitoin tekijöille palautetta, josko siitä mitään hyötyä olisi. Tiedä, vaikka lukisivat sitä Palaute-laatikkoaan joskus.
Syksyä odotellessa
Seuraavaksi pitää yrittää saada netin kautta liput Valtakunta -kiertueelle. Pahasti jätin viime tinkaan, mutta tätä se jahkailu teettää, mennäkö lippuluukulle vaiko tilata kätevästi netin kautta samalla istumalla, kun muutenkin tapitan koneella. Jännitys tiivistyy...
2 kommenttia:
Kiintoisaa juttua vessapapereista. =). Itse en voi sietää keltaista paperia, valkoista ja pehmeää sen olla pitää, vaikka maksaisikin vähän enemmän.
Äitini, joka on nuukuuden perikuva, ostaa yleensä ikävää, harmahtavaa vessapaperia joka on niin kovaa, että se tuntuu melkein (no, vähän liioiteltuna) hiekkapaperilta. Vieraille kuitenkin on tarjolla pehmeämpää tavaraa. En tiedä, saako Suomesta edes yhtä kamalaa paperia (äippä asuu Ruotsissa), jotkut huoltamopaperit kyllä lähentelee sen laatua.
Anne,
kiitos kommentista :)
Sitä tulee kaikenlaista mietittyä, paikasta riippumatta ja kokemuksen kimakalla rintaäänellä.
Tuskin se hiekkapaperiin vertaaminen on kovin kaukaa haettua - niitä on joka lähtöön. Töissä suosivat myös keltaista. Hintakysymys, epäilemättä.
Ehkä valmistajilla on myös oma kikkansa siinä, että pehmentävät paperiaan; kun sitä joutuu käyttämään enemmän --- myyntiäkin kertyy äkisti enemmän. Ei ne tyhmiä oo, mutta asiakkaatki vaihtaa helposti merkkiä.
Lähetä kommentti