Raihnainen ja raihmies

Mennyt viikko taisi olla elämäni lyhyin, vai pitäisikö sanoa nopein. Aivan kuin olisi joka toinen päivä jäänyt välistä pois ja olisin käynyt töissä vaan ma, ke ja pe. Ihan ihme touhua. Sama vauhti mahtaa olla tulevalla viikolla ja sittenhän alkaakin jo syyskuu. Ja sehän puita riisuu.

Puolivuosittain on aika sopiva vauhti harrastaa asenneurheilua. Tahtoo sanoa, olla mukana muutossa. Oma muuttomme helmikuussa oli aika paha, mutta eilinen kavereiden muutto, jossa olimme mukana, on kyllä tähän astisista pahin. Mukava muuttoporukka oli kyllä kasassa ja sää suosi, mutta sitä tavaran määrää olen ihmetellyt aina - ja vallankin nyt, kun ne piti siirtää paikasta A paikkaan B. Onni oli, että minut oli sijoitettu paikkaan B. Vielä onnempi on se, kun ei tarvitse kajota tavaroiden järjestelyyn ja sisustamiseen. Pahin lienee asukkailla vielä edessä. Huoh.

Pikkusen meinasi olla eilen aamulla tahmasta lähteä liikkeelle, kun olisi ollut tässä kotonakin tätä hommaa (pyykinpesu alkoi sitten tänään), mutta ajattelin sen niin, että otan päivän muuttourakan kuntoilun kannalta. Ja hyvinhän se loppujen lopuksi sujui. Paikkoja särkee, mutta se kuuluu asiaan.

Puntari näytti aamulla miinus kaksi kiloa (iltalukema on taas varmaan entisellään). Ensimmäinen notkahdus alaspäin tässä kaurapuuroaamu-innostuksessa. Toki eilinen hikoilu ja kuntoilu vaikutti jotain, mutta aika epätoivoista tämä on, jos niikseen mennään. Makeaa en ole syönyt jäätelöä lukuunottamatta, mutta laihtumisvauhti on aika hidasta. En kuitenkaan anna sen häiritä, vaan kuureilen sitä vauhtia ja sillä tapaa, etten tule tavallista kiukkuisemmaksi.

Sain kavereilta lahjaksi ylläolevan kirjan. Se on vuodelta 1946. Eka sivulla lukee "Kultulle iloksi 24.5.46". Kirjassa on paljon mietelauseita (miehistä ja naisista), jotka pitävät varmasti kutinsa myös vuonna 2007. Vaikuttaa ihan hauskalta teokselta.

"Mitä vanhemmaksi mies tulee, sitä enemmän häntä lapsettaa, ja muista, ettei mikään hupsu vedä vertoja vanhalle hupsulle."