2.9.2007

Hiljaisuus on seuranani

On sen verran kummallisen haikea olo, että katsoin viisaimmaksi laittaa äänettömälle kaiken mahdollisen (puhelimen, pyykkikoneen, tv:n, stereot) ja istahtaa pitkästä aikaa tähän koneelle. Jotenkin on ollut syksyä ilmassa, ettei ole huvittanut kirjoitella blogiin mistään mitään eikä pahemmin edes lukea. Tämä siis positiivinen huomioni. Töissä meni toinenkin viikko sen verran haipakkaa vauhtia, että se vei kaiken ylimääräisen energian kotikoneella istumisesta. Ja muutenkin. On ollut mukavaa vaihteeksi pötkötellä ja lukea kirjaa.

Mies lähti tänään muutamaksi päiväksi viettämään hotellielämää saadakseen uutta oppia työelämässä. Itkututti vähän, koska edessä on sen verran erilaiset päivät, kuin vaikkapa kesällä. Ja jotenkin muistui mieleen vuosien takaa ne sunnuntait, kun aina jompikumpi pakkasi tavaransa ja lähti viikoksi omaan kotiin. Sitä reissaamista oli oman aikansa, kunnes mies muutti saman katon alle.

Nyt vaan surettaa kaikki muukin; saa olla sydän syrjällään, että ajomatkat ja reissu menee hyvin. Onneksi arki alkaa jo huomenna ja pääsen normaaliin päiväjärjestykseen. Työkaverikin tulee töihin, joten luulen pääseväni vähän helpommalla työmäärällä. Tiedä vaikka pääsisin liukumaan hyvissä ajoin pois ja ostoksille. Mielessä on vaikka mitä kotiin liittyvää. Eri asia on, mitä raskin toteuttaa. Syksy saa kummasti pään sekaisin.

Aika hyvin on alitajunta ja elimistö oppinut heräämään klo 5.35, koska eilen aamulla heräsin eka kertaa ja kelloradio näytti 5:35, tänään se näytti 5:33. Ihana tunne, kun tietää saavansa vielä kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Lauantaina tosin heräsin siihen, että olin unessa etsinyt sopivaa paikkaa valokuvata tasan kello 11:00. Kiersin eri paikoissa, mutta kellonajat olivat milloin vääriä, milloin ei paikka muuten miellyttänyt.

Todellisuudessa olin pitkään nukutun aamun takia 1.9. klo 11 kotona Aamulehden kimpussa, joten passasin mielihyvin Valokuvatorstain aiheen. Aiheena mielenkiintoinen, mutta toteutustapa omalla kohdallani olisi ollut tylsääkin tylsempi.

Keskiviikkona hain ruokatunnilla uuden levyn. Se kuulostaa yllättävän hyvältä! Yllättävän siksi, että viime vuosina olen tottunut siihen, että olen vähän pettynyt lopputulokseen. Mutta nyt - nyt sillä levyllä on paljon kaikkea hyvää ja joka kestää kuuntelua monta kertaa. Jännityksellä odotan marraskuun konserttia.

Syksyn
tv-hässäkkä alkoi taas, mutta tavoistani poiketen en ole sitäkään seurannut yhtään aktiivisesti. Asukkaissa on sen verran monta inhokkia ja muuta vähemmän mielenkiintoista, että päätin olla valvomatta niiden takia. Mistä kummasta ne on löytäneet senkin pikku-uotisen! Taitaa riittää taas, että tarvittaessa luen pikarapot Kriisiltä. Kiitos vaan mahdollisuudesta. Säästyy monta ärräpäätä, kun ei itse joudu katsomaan ohjelmaa.

Isi on ollut jo toista päivää eläkkeellä. Sekin ajatus vaatii totuttelua.

5 kommenttia:

vintti kirjoitti...

Syksy tuo paljon muutoksia, eloon ja oloon- työhön, kaikkeen.
Välillä laahaa siipi maata nykyisen takia, välillä muistelee kaiholla menneitä- välillä on iloinen, että mennyttä on seurannut nykyinen olotila.

Kasvamista, Tinkaseni- kuulosta aihan kypsän aikuisen puheelle. varo vain, s itä seuraa tämä keski-ikäisyys hyvin pian :-)

Uudessa levyssä on hämmentävän paljon hyvää, mutta jUkin Deadlinesta tekemäni liveversio on parempi- levyversio on nauhamainen ja ohut.

Valssista en pidä ollenkaan, mutta irkuuversio toimii, ja Jukin biisin jälkeen tuleva- mikä se nyt sitten on- löysi paikkansa, varmaan sanojen vuoksi, kohtalaiseksi suosikiksi.

Ensimmäinen ja paras huomio on se, että ensimmäistä kertaa millään levyllä- artisti oikeasti laulaa.

Äänenväti, painot, nousut ja laskut saavat mielestäni silkkaa plussaa- ja se on minulta paljon sanottu.

Silti musiikkihan on ihan paskaa :-)
Loistavia ammattilaisia, ja toteutuksessa ei heikkoja lenkkejä ole- kaikille nostan hattua.

Älä sie mökötä- koita jaksaa kohti pimeää ja synkkää aikaa, älä kuitenkaan koita kertoa, että syksy olisi hienoa. Palelee.

Vkonlopun olen niiskuttanut ja maannut sohvvalla, paha reaktio pesuaineista, joka ajoi nopeasti äärimmäisen huonoon kuntoon.

Nyt hieman parempi, pitänee ottaa Juniori käsittelyyn ja alkaa tekmään taas arkea.

Jos se ukko liituaa maailmalla, tule ihmeessä joku ilta, tai töistä tullessa pompsahtamaan kahville.
Ei tekosyitä :-)

Tinka kirjoitti...

Vintti,
en taho vääntää veistä missään :) mutta kun tykkään tästä kuluvasta kuukaudesta ja sen tuomista asioista. Vallanki, mitä sään suhteen tulee. Ja nopeampaa tulee uusi kevät, kun tämä syksy menee ohi. Ehkä muutama pakkaspäivä siinä välissä, mutta semmosta se on.

Ja tuo, kun ihmiset valittaa, että palelee. Eikä palele, kun laittaa tarpeeksi päälle - ja alle vaikka ne (kaikkien, paitsi minun inhoamat) sukkahousut! :D Minen oo vielä alottanu syyskautta niiltä osin, mutta vielä seki aamu koittaa, kun ei ilman tarkene.

Öö, "kypsä aikuinen" :0
Mulla on vielä pitkä matka siihen.

Aika positiivisia sanoja myös sulta sen levyn suhteen, joten Sen Täytyy Olla HYVÄ. Eihän me turhaan kehuta, miekään, vaikka sydän sykkiiki sinne suuntaan. Olen ihan puolueeton.

Juu, vaikka naimisiin menisin, en sitä valssia häihini ottas. Huoh.
Mutta Deadline! Aina yhtä hiano.
Ja Saattajissa pätkä, joka liikuttaa ja joka voi olla tekstinä tarpeen sitten aikanaan.

Kiitos Vintti kutsusta, mutta taitaa mennä nämä illat niin haipakkaa, etten malta poiketa. Eilinen haikeus on telakalla ja oikein nautin näistä hiljasista hetkistä, ko saan touhuta omiani.
Ei se ukko nyt niin monta päivää reissussa oo, että malttaisin kyläluutailemaan :)
Nytki oon vähän siivoillu ja pyykkikone pyörimässä. Huomenna taidan lusmuta kaupungilla töitten jälkeen. Keskiviikkoiltana se jo kotiutuuki.

Eikä nämä oo tekosyitä :] Tämä on kotihiiren arkea, josta tykkään ihan täpöillä.

Hallatar kirjoitti...

Onnea eläkeläiselle!
Hän on juossut tarpeeksi.
On tullut aika hengähtää.

Sukulaissielu kirjoitti...

Hipi-iskälle hyviä ja antoisia eläkepäiviä. Varmasti menee päivät mukavasti, mulla on tunne, että sinun isi keksii touhua ja tehtävää ja saa päivänsä täyteen.

tinka kirjoitti...

Hallatar ja Sukulaissielu,
eläkeläisen puolesta kiitos :)

Taitaa tosiaan päivät kulua ihan hyvin, viikonloput vieläkin paremmin, kun pääsevät mökille. Siellon aina jotain tekemistä.