Pulloposken tuumailuja

Eilisen merkinnän jälkeen menin pötkölleen ja sammuin kuin saunalyhty. Todellista panakoomailua, josta olen vain kuullut ts. lukenut blogeista. Huh. Ei ikinä enää sitä pilleriä, jos ei ole pakko ottaa. Ja mikäs pakko se on, koska on vaihtoehtoja, vaikka vähän iisimpiä, Burana ja Panadol. Tästä syystä voin ilomielin luovuttaa jäljellä olevan pillerin jollekulle paremmin kestävälle potilaalle. Miehelle sitä ei uskalla antaa, koska on muutenkin niin lääkeyliherkkä ja on joskus aikoinaan melkein päässyt hengestään väärästä lääkkeestä.

Ei sitä Panacodia kuitenkaan voi tehottomuudesta syyttää. Se toimi nopeammin ja paremmin, kuin bunadolit konsanaan, mutta se, miten se vaikutti, ei tuntunut hyvältä. Ei se, että kädet tärisi, mutta kun tuntui, että koko akka tutisi sydänjuuriaan myöten. Ei siis ihme, että uni tuli alta aikayksikön, kun vaan menin sänkyyn - muka vaan hetkeksi lepäämään. Mies tuli herättämään, että nyt ylös ja kunnon yöpuulle. Siitäkös minä virkistyin ja tunsin olevani taas elämäni kunnossa. Olin nukkunut vajaan puoli tuntia.

Tänä aamuna olikin sitten yhtä heikotusta. Puuro meni ja pysyi hiinä ja hiinä sisällä, kun syönnin jälkeen keskityin ja menin pötkölleen. Netissä tosin lukikin, että ko. pilleri voi aiheuttaa mm. pahoinvointia. Siitä se sitten kai. Krapulasta ei ollut tietoa, koska eiliset pippalotkin jäivät väliin. Tai oliko tämän päivän lötköily ja koomailu myötätuntokrapulaa.

Poski on edelleen marsumaisissa mitoissa. Kylmä kauratyyny laskee kyllä turvotuksen vähäksi aikaa, mutta ei tässä jaksa koko päivää kulkea tyyny poskella. Se taas tietää sitä, että turvotus palaa takaisin. Olen nukkunut monet päikkärit päivän aikana, joten voi olla, että univajetta ei pahemmin enää ole.

Oli se hyvä, että hampaan leikkaus oli perjantaina. Olisin saanut sairaslomaa, mutta ajattelin, kun en mistään mitään tiennyt, että kyllä tämä tästä viikonlopun aikana hyväksi muuttuu. Jaa-a. Eipä tule ainakaan syötyä niin kamalasti, kun on vähän hankalaa avata suu normimittoihin. Voi olla hyvä syy työmaallakin olla hiljoskellen, niin ei pääse lipsauttelemaan niitä totuuksia.