Haloolla päähän

Mikä helkutti tätäkin pohjaa vaivaa? Monelta suunnalta on saanut lukea viime aikoina ärhäkkäitä mielipiteitä bloggeria kohtaan. Enää en ihmettele, miksi.

Mihin katosi kommenteista ilmoittelu sähköpostiin? Missä on asetusten suomen kieli? Mitähän vielä on jäänyt huomaamatta. Kommentit päässee ohi silmien, kun tuolla tavalla pelleilevät.

Murr.

Mutta Haahikselle lämmin kiitos, samoin! Pieniä sanoja, suuria merkityksiä.

Hyvää joulukuun 6. kaikille! Minä menen katsomaan kättelijöitä.

***
Lisäys klo 20.28

Mitä tapahtuu, kun studioon ahdetaan liian monta selostajaa ja kommentaattoria? Kukaan ei pysy ajan tasalla ja nimet ja vieraat osuvat harvoin kohdalleen. Nainen saa miehen nimen ja päinvastoin. Katsojan yleistiedolla on puolensa.

Lisää tuskaa aiheutti ohjaajan ja kuvaajan (näin oletan) ontuva yhteistyö. Kamera kuvaa mitä sattuu, kun pitäisi lähikuvata punaisella matolla käveleviä kättelijöitä. Ja ketä hyödyttää sanoa nimi vasta siinä vaiheessa, kun vieras on jo kävellyt pois kuvista. Tai pitkä väli, kun muka ketään ei tunnisteta, vaikka on tuttuja naamoja jopa sohvaperunalle.

Ja mitä liikkuu niiden rouvien päässä, jotka kantavat kangaspakallista ympärillään, muka-käärittynä laahukseksi tms. pitkäksi helmaksi. Huomion sillä kyllä saa, mutta kannattaisikohan ajatella muitakin kanssajuhlijoita. Turha heittää mulkoilevia katseita siihen suuntaan, joka vahingossa talloo helman päälle. Mitäs läksi liian pitkässä koltussa!