Kuivat silmät ja hyvä purukalusto
Jos ei mikään muu tässä nykytilanteessa toimisi, niin uskomus siitä, että "huomenna on paremmin" toimii aina. Niin tänäänkin, kun vertaan vaikkapa eiliseen. Tosin taas huomennahan tilanne voi olla ihan päinvastainen. Yhtä aaltoliikettä nämä työpäivät nykyään. Ottaa vähän voimille.
Sain tänään aamusella mukavan tekstiviestin kesken työpäivää, kiitos lähettäjälle. Teki vähän tiukkaa, mutta sain pidettyä mölyt mahassa ja silmät kuivina. Yhtä mukavaa oli löytää päivällä sähköpostista Vintin kommentti edelliseen kirjoitukseeni. Samoja asioita olin miettinyt jo aamulla työn lomassa ja koko ajan varmemmaksi tulen siitä, miten tästä eteenpäin. Sitä iloa en työpaikalla eräille suo, että ottaisin sen oman pyynnön, ennen kuin olen varma, että on jotain tilalle.
Tänään oli muutenkin vähän helpompi päivä mielen kannalta, kun olin tavallaan tehnyt mielessäni muutamia asioita selväksi ja päättänyt, mitä teen. Ainakin noin niin kuin periaatteessa. Moni asia kun ei ole minusta kiinni, enkä voi kaikkeen ympärillä olevaan vaikuttaa. Valitettavasti. Jos voisin, vaihtaisin talonpäätyä ihan ensimmäisenä. Nyt on tyydyttävä vain hammasten kiristelyyn.
On ollut myös surullista huomata, miten yksi työkaveri sanoo toista ja tekee toista. Syö väkisinkin luottamusta. Menee pohja kaikelta aiemmin puhutulta ja huomaan pitäväni asioita aina vaan enemmän sisälläni. Työasioista tosin on pakko välillä keskustella, mutta töissähän siellä ollaan, en ole koskaan työpaikoilta sydänystäviä hakenutkaan.
Loppujen lopuksi yksi lysti, ollaanko minua työntämässä ulkopuolelle - vai jo työnnetty, kaikesta päätellen, kun kumminkin on se työ, minkä takia siellä olen ja päiväni kulutan. Yritän vain hoitaa oman tonttini kunnolla. Onneksi talossa on kumminkin monta muuta, keiden kanssa on mukava tehdä töitä. Ilman mitään kitkaa ja herneitä. llman niitä ihmisiä olisinkin aika hukassa.
5 kommenttia:
Samanlaista aaltoilua on Sirkuksessa. Yritän uskoa tänään tuohon sinun huomenna on paremmin mottoon. Todellakin toivon niin.
Minäkin olen jättäytynyt ulkopuolelle, mutta olen todennut sen olevan parempi vaihtoehto.
Tsemppiä tähän päivään!
Kakkososa; kuulostaa nuo sinun oireesi työuupumukselta, loppuun palamiselta. Kuulostat olevasi jaksojesi äärirajoilla. Oletko miettinyt, että kannattaisiko käydä puhumassa asiasta työterveyslääkärille ja jäädä sairauslomalle? Minkään työn takia ei kannata uhrata omaa terveyttään, työkykyään. Ja samaa mieltä olen Vintin kanssa, ettei kannata ottaa vielä lopputiliä, vaan yrittää vaikka sairausloman avulla saada vähän hengähdystaukoa ja stoppia tuosta työhelvetistä ihan omaksi parhaaksesi. Ja vaatia, velvoittaa työnantajaa, että se takaa kaikille työrauhan. Jos tilanteessa ei ole muutosta, jatkaa vaikka sitten sairauslomalla. Kyllä sairauslomalappu pitäisi saada työnantajan toimimaan ripeästi asiassa.
Oikein paljon jaksoja, voimia ja stemppiä, Tinka! :) Älä uuvuta itseäsi työllä, sillä sinun osaamistasi ja työkokemustasi tullaan tarvimaan ihan eri työnanatajan leivissä. Pidä huolta itsestäsi ja anna läheisten pitää siusta huolta! :)
Täällä tämä ykkösosa; sori sekoilu näissä osissa;
Hei Tinka! Voi miten kamalaan työpaikkaan olet joutunut! Tuohan on selvää työpaikkakiusaamista, jota ei pidä sietää sitten yhtään. Nollatoleranssi, josta pitää huolen työnantaja, sillä siihen heitä jo velvoittaa Työturvallisuuslaki. Jokaisella työpaikalla pitää olla ohjeistus, miten työpaikkakiusaaminen hoidetaan pois päiväjärjestyksestä, jolla taataan kaikille työrauha. Työnantajaa laki velvoittaa toimimaan, joten asiaa ei voida jättää vaan ilmaan roikkumaan. Ja ei suostua yhteisiin neuvotteluihin kiusaajien kanssa yhdessä esimiehen kanssa. Mieluummin erikseen neuvotella asiasta, ja pitää vaikka muistiota, pöytäkirjaa, että on mustaa valkoisella (ei nimiä siihen, vaan mihin toimenpiteisiin työnantaja ryhtyy asian hyväksi). Tämä siksi, jotta tiedetään miten prosessia on viety eteenpäin ja näin on myös kirjallista näyttöä, että asia on otettu esille ja siihen on puututtu. Ja kannattaa ottaa mukaan neuvotteluihin joko oman työpaikan luottamusmies tai omasta liitosta vaikka lakimies, tai liitolta pyytää ohjeita miten toimia asiassa eteenpäin ja saada myös heidän tuki asialle. Ja tietysti ne työkaverit mukaan, joita myös kiusaaminen koskee, niin kuin olettekin yhdessä asiaa vieneet eteenpäin työnantajalle, yksikön päälliköllenne. Hän on vastuussa siitä, että kiusaaminen saadaan loppumaan. Tässä on linkki Työterveyslaitoksen sivulle asiasta esim. www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Henkinen+hyvinvointi/Tyoyhteison+hyvinvointi/Tyopaikkakiusaaminen.htm
Toivottavasti tuo linkki aukeaa, tulee näkyville. Jatkan vielä toisessa kommenttiosuudessa, sillä asiasi kosketti itseäni kovin. Itsekin pätkis, joten olen itse joutunut kohtamaan parissa työyhteisössä näitä mätämunia ja nähnyt sen, mitä se tekee kiusatuille, jos heidän tilanteeseen ei puututa heti. On jäänyt yhden työkaverin kommentti pysyvästi mieleen, kun hän summasi omaa tilannettaan seuraavasti; ” en olisi ikinä uskonut, että joutuisin toisen työkaverin takia pitkälle sairaslomalle”.
Ja katos kun homma on sellainen, että tuon syyn takia saa saikkua vaikka kuinka paljon.
kuukausi on pikku uttu. Sen saa oikeasti jo samantein :-)
Pokkana vaan. HUilaat hetken, nautit ja nukut- keräät voimia ja kasaat itseäsi paremmin jaksavaksi.
Paskat, ne duunit tulee kyllä hoideltua- ei sota kaipaa oikeasti yhtä ihmistä- ja onpahan paskiaisilla enemmän oikeaa puuhaa, johon joutuvat keskittymään :-)
Hah-ha-haa..
Ajattele itteäs vaikka välillä ihan ensimmäisenä, äläkä vasta kolmantena.
Teillä on varmaan järjestetty kohtalaisen hyvin työterveyshuoltokin, yleensä isoilla taloilla on.
Työpaikkalääkärille vaan, ja kannattaa olla suora ja rehti.
Tuuli tuossa yllä puhui paljon ja kaikki asiaa.
Kannattaa ottaa vaari näistä meidän paapatuksista.
Kunhan et kilahda ja sano itseäsi irti heti, ei sellaista suurta voittoa kannata toisille antaa ja hankkia pahassa tapauksessa karenssia- menettää siis rahaa vielä noiden ääliöiden takia.
Ihmise jotka sanovat toista ja tekevät kolmatta ovat surullisia pieniä ihmisiä, joista ei vain ole mihinkään muuhun. Heidän omat voimavaransa eivät riitä pysymään pystyssä minkään tahon edessä ja he kaipaavat koiran lailla hyväksyntää kaikilta tahoilta.
Surullista, että sitä yhä on niin hiton paljon.
Autan, tarvittaessa- just name it.
Sukulaissielu,
on tämä vaan, kun niitä harmituksen aiheita on vähän joka puolella. Että pitikin käydä niin ja noin, yhtä sirkusta ja pellejä työpaikat täys. Eikä me olla edes ainoita, joita kiristää.
Niin, ei se auta muu, kuin uskoa, että huomenna on paremmin.
Jakselehan iteki, ei se ole sullakaan helppoa :/
Tuuli,
kiitos paljon kommentistasi. Itkusta huolimatta se oli hyvää tekstiä. Siinä on niin paljon sulattelemista, että oli pakko kommentoida sitä erikseen sieltä täältä.
Työterveyslaitoksen sivuilla olen aina joskus, nyt taas, poikennut. Asiaahan ne sielläkin kirjoittavat, kuten sinä ja Vintti, Ss.
Tällä hetkellä tilanne on - miten sen sanoisin, ok? Ainakin päällisin puolin - tai sitten kaikki kytee pinnan alla edelleen, kukaan ei vaan uskalla sanoa ääneen. Ei ennen seuraavaa myrskyä. Nyt mennään tällä tyynellä.
Hyvää jatkoa sinullekin, Tuuli. Ja kiitos kun kirjotit.
Toivottavasti molemmat löydetään vielä jotain vähän pysyvämpää. Tosin, olen helpottunut, että olen vain pätkis tuossa talossa. Pääsen helpommin pois sitten aikanaan, kun tiedän, että se pätkä loppuu vielä joskus, eikä sinne ole pakko jäädä, tuohon ilmapiiriin.
Vintti,
sinäkin siellä - kiitos. Taas kerran. Kaikesta. Nih. Ettekä te paapata.
Tiedän, että saikkua sais ehkä helposti, mutta. Just tänään kuulin taas yhdestä työkaverista, joka oli saanut ainakin kuukauden "loman", että kyllä niitä jakavat. Ainakin vakiporukalle. Aika suosittua vissiin tuossa talossa, se s-lomailu. Se kertokoon, mitä kertoo.
Pöljää sanoa, mutta mulla on joku kynnys tuon saikun haun kanssa, nimenomaan tässä tilanteessa. Ja nyt, kun tilanne rauhottu ainakin osittain, niin eiköhän tästä, viikonlopun saa taas levätä.
Sen tosin myönnän, että suunnittelin jo, että seuraavaksi en mene hammaslääkäriin perjantaina, vaan sopivasti silleen, että saan ne päivän-2 sairaslomaa, jota se viimeksi tarjosi sen leikkauksen yhteydessä :) Ja onhan se talviloma tulossa...
Sie olet auttanu jo paljon. Mutta kiitos, :)
Lähetä kommentti