14.1.2008

Ulkopuolinen

Pitihän se arvata. Vaikka yksi askel otettiin, ei se tainnut tehdä muuta, kuin pahentaa tilannetta nyt toiselta kantilta. Ilmapiiri on aika.. paska, vaikka teeskentelemällä päästään aika pitkälle. Ja töitä pitäisi paiskia. Olen pahassa jamassa. Olo on kaikkea muuta, kuin hyvä ja rauhallinen.

Kotimatkalla tosin päätin, että hiiteen hyvä palkka ja muut edut, tuonne en jää pidemmäksi aikaa, kuin mitä on pakko. Ei se riitä, että se tekemäni itse työ on antoisaa ja mukavaa, jos muuten tekee pahaa pitkin päivää. Etsin taas illat pitkät uutta työpaikkaa. Mies antoi tosin "luvan" jopa irtisanoutumiseen; sanoi, että kyllä me pärjätään, kun ollaan ennenkin pärjätty. Kun ei ole kuulemma mitään järkeä, että tulen itku silmässä kotiin ja ressaan moisista asioista.

Mutku...

En uskalla ottaa omaa pyyntöä, ennen kuin on muuta tilalle. Sen kun saisin, en enää murehtisi, miten hommat hoituu. Hoitakoon muut tai jättäköön hoitamatta. Sitä odotellessa, yritän pysyä koossa, aina kotiin asti.

4 kommenttia:

Sukulaissielu kirjoitti...

Tsemppiä sinne! Ihana tuo sinun mies.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana mies todella! Myötätuntoa muutenkin täältä sähkötän!

-Annalinda-

vintti kirjoitti...

Paskaa tuo touhu, ihan paskaa !

Mikä niitä tyyppejä oikein vaivaa? Mie en tajua, miten noita mätämunia tunkee joka paikkaan, jotka jaksavat vääntä ja pilata toisen elämää olemalla niitä, otka myrkyttävät mielen.
malta.
Ole aikuinen- kivasti sanottu- äläkä hätiköi.
Vaikka vituttaakin.
Pure hammasta, ja malta hetki.
katsele ympärillesi, enen kuin ryntäät.

Jos jotain sopivaa näkyy suoaan, se on parempi vaihtoehto.
Jollei, ja olo pahenee ja ahdistuu enemmän- ryntää sitten.

Ja, jos joudut irtisanoutumaan- sinuna nimenomaan sanoisin päällikölle syyn, ja vaatisin, että se kirjataan ylös. Muutoinkin, kuin että työsoppariin tulisi kohta 'oma pyyntö'
Siellä on tilaa myös selitykselle.

Älä anna periksi, äläkä anna myöden helpolla niille tyypeille, niillä ei ole oikeutta pilata siun elämääsi ja työtäsi olemalla mulkkuja.
Asetu niiden yläpuolelle, vahvuutta ne ei voi sietää.

Murisen siun kanssa, ja puolesta täältä!
Murr.

Tinka kirjoitti...

Sukulaissielu ja Annalinda,
stemppi ja muu vaikutti heti :) Kiitos..

Ja totta, onhan tuossa miehessä puolensa ;) Pois en vaihtais, vaikka välillä hälle murisenkin. Oikeissa asioissa, niissä tärkeissä, se on kumminki mulle paras vaihtoehto :)

Vintti,
kiitos sulle. Viksuja taas kirjotit. Luin tuon kommentin päivällä spostista ja se loi entisestään uskoa ja toivoa tähän tilanteeseen, että miten tähän pitäis asennoitua ja mitä kannattais tehä ja jättää tekemättä. Kun tietäähän sen, että hätiköimällä ei välttämättä seuraa pelkkää hyvää, onnea ja auvoa.

Niin, päällikkö kyllä tietää jo nyt, mistä ja miksi kenkä puristaa, mutta en todellakaan aio jättää sanomatta viimeisiä sanoja myös silloin sinä päivänä, kun Oikeasti jään tuolta pois. Palautetta on annettava puolin ja toisin, jos ei tyyli ja tahti tuolla muutu.

Ehkä tähän asti on annettu mennä - tai siis ONkin annettu mennä - läpi sormien, mutta nyt siihen tuli stoppi. Ainakin sen kokoinen stoppi, minkä minä voin käytökselläni vaikuttaa. Eri asia on, miten se tähän kaikkeen on nyt vaikuttanut, mutta aivan sama.
Parempi olla vaikka sitten se veemäinen ämmä ja hammasta purren, kuin luovuttaa ja hypätä tyhjän päälle, totta.
Ehkä minusta sen verran aikuista löytyy. Viimeisen vuoden aikana väitän viisastuneeni joissain asioissa.

Kiitos, että muriset. Helpottaa kummasti, kun tietää :)