Hyvät blogitoverit!

Aivan aluksi haluan kiittää Ikkunaiinestä kuva- ja äänimateriaalista, johon törmäsin ensimmäiseksi hänen blogissaan. En tiennyt itkeä vai nauraa, joten puristelin vain hampaita yhteen ja katsoin/kuuntelin videon alusta loppuun saakka. Se vähä, mitä olen Urpilaiseen televisioitse törmännyt, ei kyllä tuon pätkän avulla muuttanut käsitystä hänestä yhtään. Päinvastoin. Kylmät inhonväreet kulkee aina, kun hän avaa suunsa. Se on, toverit, kuulkaa niin mahtipontista selittämistä ja esittämistä, että! Puistatus.

Kyseisen illan vaalivalvojaiset jäivät (onneksi, näin jälkikäteen ajatellen) katsomatta, koska oli muutakin tekemistä ja katsottavaa. Jätin ensimmäistä kertaa äänestämättäkin, mutta selvisi maanantaina katsoessa vaalitulosta, että oikeastaan kaikki ne muutamat, joita olin ajatellut äänestää, olivat päässeet. Joten...

***
Työrintamalla sama meno jatkuu. Jatkettava hakua, kun ei tärpännyt. Tiedän, ettei ensimmäisestä vastoinkäymisestä pidä masentua, mutta kyllä se vähän kirpaisi, kun tietää, että samassa lähtöpisteessä olen edelleen. Haluan takaisin päiväjärjestyksen ja mielenrauhan toimeentulosta!