Paten jalanjäljissä
Kun ei ole koiraa, mitä ulkoiluttaa, niin tuuletanpa sitten vaikka kävelysauvoja. Näinköhän löysin uuden harrastuksen. Suit sait ex-tempore. Takana on ensimmäinen lenkki ja ajatus jatkosta kytee vahvana. Tekniikka on vielä hakusessa, mutta pääasia lienee, että saan itseni ulos raittiiseen ilmaan nykyistä useammin ja enemmän. Jos kerran Pate, niin miksen minäkin. Huonossa hapessa ollaan oltu, vaikkakin eri syistä.
Välillä meinasi kyllä tulla uskonpuute, että mitenkäpäin niitä "tulppia" pidetään, kun asfaltilla lipsui aina välillä (onko ihme, kun on märkä ja liukas lehdillä kuorrutettu pinta vastassa) jos en keskittynyt siihen, mitä olin tekemässä. Hiekkaisella maastolla oli paljon parempi mennä viipottaa. Toki ne tassut saa pois, mutta odotellaan nyt eka lunta.
Tästä innostuneena toivoisin, että seuraava työpaikka olisi kävelymatkan päässä. Voisi mennä kera sauvojen.
Illaksi on jotain muuta ohjelmaa, kuin BB. Keikkaa pukkaa. Jännittää kyllä vähän, miltä Maija kuulostaa tänä iltana.
2 kommenttia:
Sauvakävely on ihan kivaa, kunhan vaan pääsee jujusta kiinni. Oivaa treeniä myös alleille. =)
Ekan kerran minun menoni oli melkoista räpellystä, onneksi oli pimeää.
Anne,
alkukankeuden (joka oli lähinnä ajatuksissa ja asenteissa) jälkeen tuo on ihan mukavaa, totta.
Aamunhämärissä tuolla on mukava mennä, mutta tänäänkin on tullut vettä siihen malliin, että olen istunut sisällä ratkoen ristikoita :)
Lähetä kommentti