Ei pöllömpää
Olen muutaman vuoden ollut mukana tuossa korttirallissa eikä loppua näy, jos se minusta on kiinni. Minusta on mukavaa lähetellä kortteja, mutta vielä mukavampaa niitä on saada, kuten yleensäkin kirjepostia.
En ole niille korteille vieläkään sen kummempaa käyttöä keksinyt ja toistaiseksi olen jättänyt postimerkitkin kiinni. Pitäisi ensin käydä läpi ja arkistoida viimeisten noin 10 vuoden säästetyt merkit. Sisälläni asuu edelleen pieni postimerkkeilijä, joka kyllä ottaa kaiken aiheellisen talteen, mutta en ole saanut aikaiseksi sitä liotus-liimaus -ruljanssia. Mikäs kiire niillä. Ei ne tuolta laatikosta mihinkään katoa.
Silloin aikojen alussa tuntui tuo postikortteilu olevan aika lepposta meininkiä. Ihmiset eivät olleet niin tarkkoja ja vaativia vastaanotettavien korttien suhteen. Nykyään on toinen ääni kellossa, ainakin tuntuu siltä. Harvassa on ne, jotka määrittelevät 1 - 5 aihetta, joista korttinsa haluavat eikä sitäkään mitenkään ehdottomana vaatimuksena pipo kireällä. On ne sitten suomalaisia tai ulkomaalaisia. Välillä tuntuu, että nykyisin ne rajaukset on niin mahdottomia ja tiukkoja, että ei mikään kelpaa. Miksei sellaiset ihmiset kävele kauppaan ja osta itse, niin saa varmasti haluamansa.
Toinen juttu on korttivaatimuslistojen lisäksi pitkääkin pitemmät itsensä ja naapurin kissan esittelyt. Kun ei oikeasti aina jaksaisi lukea koko historiaa eikä välttämättä kiinnosta. Riittää, että on osoite ja joku vinkki, millaisista korteista pitää, ellei ole kaikkiruokainen.
Välillä käyn lukemassa Suomen Forumia. En ole osallistunut kirjoittamalla, enkä sitä tee. Lohduttaa, että samoja asioita nekin siellä pohtivat ja murisevat - mutta toisaalta taas on väkeä, joka on minun vinkkelistä sitä fanaattista porukkaa, joka ottaa tuonkin touhun turhan vakavasti. Onko sillä nyt niin suurta väliä, kiittääkö joku saamastaan postikortista tai onko aihe pikkuisen ohi haluamansa. Pääasia, että kortit rekisteröidään. Itse ruukaan aina jotain kiitosviestiä laittaa; hyvää englannin harjoitusta ja minusta se on pieni vaiva. Kuuluu jotenkin tapoihin, ehkä, mutta en ahistu, vaikkei kiitosta minulle päin tulisikaan.
Ulkolaisilla (ja varmaan osalla suomalaisistakin) on ehkä käsitys, että kaikki posti kulkee 100 % perille vastaanottajalleen. Sehän ei pidä paikkansa. Olisi syytä tottua ajatukseen, että jos korttiaan ei ole rekisteröity, se ehkä on jäänyt tulematta. Ei siinä sen kummempaa. Tuskin kovin moni ilkeyttään tai tahallaan jättää tekemättä rekisteröinnin, joka kuitenkin on kaiken A ja O tuossa hommassa. Ainakin Suomessa on mahdollista, että postit jäävät syystä tai toisesta välille tai tulevat pitkälläkin viiveellä. Se ei silti vähennä omaa luottamustani postin toimintaan. Tiedän vain kokemuksesta, että hävikkiäkin on matkan varrella.
Postimaksuista voidaankin sitten olla montaa mieltä. Tällä hetkellä 80 senttiä on jo aika paljon, mutta toisaalta voisihan sen/ne rahat käyttää huonomminkin. Kuka mitenkin. Jos kortit maksavat 20 sentistä - euroon tai ovat jopa ilmaisia ja siihen postimerkki ja kaupan päälle hyvä mieli, niin ei ole paljon. On niitä kai pöllömpiäkin harrastuksia.
2 kommenttia:
Minä olen sullonut kortit sellaisiin valokuvataskuihin, neljä lokeroa joihin normikokoiset kortit mahtuu hyvin. Crossaus on tosin vasta niin alussa, ettei ole hirveästi ongelmia miettiä missä noita säilyttää. Merkkejä en ole jaksanut ottaa parempaan talteen, mutta ehkä lapsuuden harrastus herää henkiin jossain vaiheessa.
Olipa kiva lukea, että jollain muullakin ärsyttää ihmisten vaatimuslistat. Tuolla foorumilla käyn myös lueskelemassa, ja tuntuu että siellä pidetään outona profiilia, missä ei ole kovin tarkkoja ja pitkiä vaatimuslistoja. Ja varsinkin, jos joku sattuu toivomaan turistikorttia, niin se vasta outoa onkin. Täältä lähtee myös kiitosviesti automaattisesti kun rekkaan kortin, mutta en todella vedä hernettä nenään jossei joku tee samoin. Kiitoskortteja en oo lähettäny yhtään, enkä varmaan lähetäkään.
Tulipa pitkä kommentti mun mittapuulla, mutta harvoin törmään ihmiseen joka tykkää lähetellä randomeille kortteja, yleensä kaverit kattoo tosi hitaasti ku selitän tuota harrastusta niille :D.
Hanna,
kiitos kommentista! Kiva kun jätit viestiä. Löytyi samalla uutta mukavaa luettavaa ;)
Mulla oli kans sillon aikoinaan tarkotus, että laittaisin tulevat kortit semmosiin taskuihin, mutta aika äkkiä alko kortit olla välillä sen mallisia ja kokosia, ettei ne mahtunu niihin.
Nyt ne taskut odottaa tuolla laatikon pohjalla seuraavaa projektia, jahka tästä.
Ja mie puolestani ilostun aina, jos kohalle sattuu tyyppi, joka on ilonen mistä tahansa kortista :D Toki helpottaa, jos on jotain aihealuetta, mutta ne tarkat rajaukset - #!
Kiitoskortteja olen lähettäny ehkä pari, pyynnöstä/käskystä. Jos on kortin kulmassa osoite vinkkinä, kenties, en siihen tartu. Enkä kyllä ole vaatimassa itekään takaisinpäin korttia. Minusta se riittää, että rekisteröi kortin - ja saa mahdollisuuden uuteen korttiin. Piste.
Yhen tytön kans tehtiin pientä vaihtokauppaa, kun se keräsi kolikoita. Lähetin sille Suomen ja Ruottin rahoja ja siltä vastaavasti tuli pari erikoista postimerkkiä ja jotain muuta.
Mutta hauska ja koukuttava harrastus tuo kyllä on! Välillä tuli puutumista, mutta nyt taas, ko on tätä aikaa, niin touhottaaki ihan eri tavalla :D
Hyvät pyhät!
Lähetä kommentti