Huippulukemissa
Turha syyttää joulua ja syöminkejä, että puntarin viisari oikein lennähti eteenpäin, kun sille alustalle uskaltauduin tänään. Peiliin on syytä katsoa, vaikken sitä mieluusti tee. Ei ne ruuat sun muut itsestään suuhun mene, ellei niitä sinne kaksin käsin tunge sohvalla istumisen ja harrasteiden lomassa. Tiesihän sen, ettei kannattaisi punnita, mutta ihan mielenkiinnosta halusin nähdä lukeman, mitä se on tämän menneen syksyn ja alkutalven, joulunajan jäljiltä. Juu, en halua nähdä enää samaa kuukauden päästä. Olen nyt huippukunnossa - sieltä toisesta suunnasta.
En odota mitään muuta niin kovasti, kuin arjen alkamista ja sehän alkaa vasta ensi maanantaina, kun mies lähtee töihin. Tänään loppuu tämä vuosi, mutta jos tätä menoa mennään, ei tuo alkavakaan muuksi muutu, ellei sitä itse muuta. Ja itseä. Tekemisiään ja olemisiaan.
Työrintamalla ei vieläkään mitään uutta. Yritystä kyllä on, sen mitä pystyn ja kykenen. Se vastausten (olkoon vaikka sitten ei-alkuinenkin) odottaminen on kamalinta, saati perään soittelu, jota harrastan luvattoman vähän. Oikeastaan ollenkaan. Senkin suhteen ajattelin, jos vaikka aktivoituisin ensi vuoden puolella. Että jos tyrkytän työpanostani, soittaisin perään, että noh, koska voin tulla.
Just joo.
Tässä taannoin kirjoitin tai ainakin ajattelin mainita kauttarantain yhdestä postcrossaajasta, joka kitisi kortissaan, että se on jo toinen kortti, jonka hän lähettää ja, että olisi syytä välittömästi rekisteröidä se sinne sivustolle. Noh, moiselle tapaturmalle oli selityskin, joka selvisi eilen ja jota arvelin jo sinä hetkenä, kun arvoisalle lähettäjälle kommentoin. Ei mennyt kuin viisi kuukautta, että se alkuperäinen kortti tuli siis perille eilen. Tunsin lievää vahingoniloa, kun laitoin hänelle asiasta viestiä, vaikkakin aivan asiallista.
Tänään pitänee illalla jalkautua vaiko maastoutua kameran kanssa tuonne pihalle ja vähän kauemmas, ellei tämä olotila tästä pahene. On meinaan pieniä vilunväristyksiä mennyt pitkin päivää. Hauskaahan se, jos uusi vuosi alkaa kuumeessa. Juuei. Työttömänä ei olisi aikaa sairastaa.
Kiva vuosi 2008, mutta paremminkin olisi voinut sujua. Toivon ja odotan seuraavasta parempaa - itselle ja muille. Voikaatten hyvin!
2 kommenttia:
Hyvää alkanutta tätä, meille kaikille.
Minä hyppäsin sihen puntariin tänään ja olen ihan samoilla mielin kuin sinäkin tuon aiheen tiimoilta.
Aika hurjaaoli.
Niin hurjaa- että nyt on lalu seis, ainakin viina ja syöminen- jos vaikka laulaiskin :-)
Meinaan tyrskäyttää itseni nyt lenkille, ja onneksi jääkaappi on tyhjä, ettei mielitekoja pääse syntymään- tai haluja.
Toivottavasti tauti vain peloitteli, eikä iskenyt kunnolla kimppuun- sairastaminen on niiiiiiiiiiiiiiiin tyhmää.
Oli aika yllättävää, sain eilen hyvää uutta vuotta viestin remppareiskaltani tismalleen oikeaan aikaan- uudesta seelannista! Täh, mies kertoili nauttivansa auringosta ja lämmöstä, joten voi olla, että pientä vinoilun makua siinä oli.. :-)
tehdään tästä hyvä vuosi.
vintti
Vintti!
Sitäpä sitä, jopa parempaa, jos mahollista :)
En nyt halua aliarvioida taas sinun puntarilukemia ja sitä, miltä sinusta itestä tuntuu, mutta suhteessa meän pituuteen ja painoon, niin sulla on helppo pudotus edessä :D Toisin ko mulla, joka nytki istuin koneelle, kun voisin lähteä ulos. Ihan kohta.. teen ensin vain pari pikkujuttua..
Meillä on se ongelma, että jääkaappi ei ole tyhjä, koska mies ei oikein kuuntele minun paasausta kevyemmästä sisällöstä sun muusta. Tänne tarttis tulla joku terveyspolliisi, joka sanoo kovan sanan, koska ei tuo minua usko. Johan se on vuosia nähty :/
Toinen ongelma onki sitte heikko itsekuri.
Olen koittanu lääkitä tuota pärskimistä ja muuta, katotaan miten käy.
HIENOA kuulla, että remppareiska on tolpillaan :D Ihan parhaita uuden vuoden uutisia tuomoset :D
Se on niin mukava tyyppi, että annetaan moiset vinoilut anteeksi.
Yritän parantaa tapani tämän vuoden puolella, mutta en lupaa mitään.
Nauti vielä hiljaisista päivistä :]
Lähetä kommentti