Talvipäivä Kangasalla vaiko peiton alla

Voisin vaikka tottua tällaisiin viikkoihin; kaksi töitä, yksi vapaa, kaksi töitä, kaksi vapaata. Ei sillä, että sen kummempaa lomaa tarvitsisin, mutta mukava katkoshan tuo keskiviikon vp oli. Kenelle voisi tehdä kansalaisaloitteen? Aikoinaan monta vuotta vuorotöitä tehneenä tuollainen arkivapaa oli aika juhlaa. Nyt sen vasta niin kuin sisäisti. Kouluaikojen vapaita ei lasketa, koska kaikki vapaat tein yleensä aina koulujuttuja, mutta eilen - olin vaan ja latasin akkuja - ja siinä sivussa sulattelin mielessäni työpaikan muutoksia. Ahistaa, kun mielessä pyörii ja rinnasta raastaa.

Pakkaspäiviä odotellessa olen vähän suunnitellut, joko sitä vielä tänä vuonna ehtisi käymään Pajutilalla. Olen kuullut siitä niin paljon kaikenlaista, että mielenkiinto on vähintäänkin herännyt. Ei se kuulemma paikka halvimmasta päästä ole, mutta kuka kieltää käymästä ihailemassa ja ihmettelemässä. Kesän jälkeen ei olla harrastettu maakuntamatkailua, joten hyvä syy ainakin harkita.

Mukava keskeytys tähän päivään oli ruokatunti ihan oikeassa ravintolassa. Omin nokkineni en varmaankaan paikkaan menisi; liian kallis lista minun tuloilla, mutta kerrankos se kirpaisi, kun rahatilanne on jo valmiiksi keltaisella. Lounas oli hyvää ja palvelu nopeaa. Ainut, mikä pisti silmiin, oli miestarjoilijan mussutus hakiessa salaattilautasia pöydästä pois. Mitä siitä, jos syö purkkaa puolihuolimattomasti, mutta kun kaikesta päätellen hän oli juuri laittanut suuhunsa vähintään puolikkaan sämpylän. Mässyti, mässyti vaan. Vähänkö hymyilytti, mutta jos se on eurooppalainen tapa, niin olen hiljaa.