25.12.2006

Yhden illan varietee

Joulunviettomme alkoi jo lauantaina. Tai vietto ja vietto. Ihana vapaa edessä, jääkaappi täynnä ruokaa, hyvällä omallatunnolla löhöilyä, lepoa ja päikkäreitä uusissa petivaatteissa, silloin kun nukuttaa. Työaamu vasta kaukana tulevaisuudessa - keskiviikkona.



Heräsin äsken toisilta pikapäikkäreiltä tälle päivää. Mussutin suklaata ja luin monta sivua
Juhannusvierasta, kunnes tuli uni ja siinähän ei muu auta, kuin laittaa kirja syrjään ja kääntää kylkeä. Näin joulun aikaan se kyljenkääntäminen tuottaa tosin vähän työtä ja tuskaa. Onneksi alkaa arki, niin ei työn lomassa ehdi muuta tekemään, kuin töitä. Illat poljetaan kuntopyörää.


Mies yllätti minut ihan täysin. Paketista löytyi mm. uusi
puhelin. Minähän olen aina sanonut, etten tarvitse kännykässä kameraa, saati radiota, mutta niin vain oli mies päättänyt siirtää minut nykyaikaan. Mokoma. Ja mikäs tuolla on soitellessa/tekstaillessa. Työmatka on turhan lyhyt, että siinä mitään radiota kaipaa, mutta onhan se hyvä hätävara. Kieltämättä vanha puhelin oli vähän särki, mutta hyvin sillä toimeen tulin. Soittelen niin vähän.
Itse ostin iltojen iloksi Suomirokkia trivian. Tänä iltana olisi tarkoitus pelata eka kertaa. Uutta musiikkia piti myös ostaa ja todellakin jotain muuta, kuin joulu-.

Jouluaattoiltana käytiin siellä kirkossa. Kokemus sinänsä. Pimeä hautausmaa loisti kynttilöistä. Ketään tuttua ei mailla, eikä halmeilla. Paitsi kirkossa. Joku sattuma sillä, että Popedan tyyppeihin törmätään aina jossain, varsinkin ruokakauppojen vihannesosastoilla (niin, hekin syövät - ajatella!). Nyt niistä yksi istui kirkonpenkkiin.

Kaiken kaikkiaan ihan mukava 50 minuuttinen. Paljon ihmisiä, suurin osa jopa ajoissa paikalla. Pappikin puhui ihan järkeviä. Turha jeesustelu oli aika vähissä, hyvä niin. Puhui asiaa mm. siitä, miten Suomi on melkeinpä ainut maa, jossa joulua vietetään aattona. Eihän kenenkään syntymäpäiviä vietetä aattona. Ja miten Suomessa kulkevat rinnakkain jeesus ja joulupukki, tontut ja enkelit. Puhui myös kynnyksistä ja porstuoista. Nyökyttelin mielessäni, lauloin mukana sen, mitä osasin, annoin osuuteni kolehtiin, rukoillut en kertaakaan. Ei vain ole minun juttu.

Esiintyjänä oli myös joku naisoopperalaulajantapainen. Kamala, kun en sellaista laulua voi sietää. Pilata nyt hyvät laulut sillä tavalla! Kiitin myös Jotain, että pääsimme raittiiseen ulkoilmaan. Joku vieruspenkkiläinen (epäilen edessä istuvia) päästi hiljaisen, mutta haisevan paukun. Siunausta! Mahtoi helpottaa.

Mukavinta tässä joulussa on ollut myös se, että sain sähköpostia eräältä ystävältä, jonka kanssa ollaan oltu viimeksi yhteyksissä monta vuotta sitten. Ei mitään erityistä syytä, miksi aika on vierähtänyt, joskus vain käy niin. Nyt sitten yhtäkkiä - joulutervehdys, joka piti sisällään paljon. Tiedon siitä, että mikään ei ole, niin kuin ennen eikä tule olemaan. On tapahtunut paljon tässä välissä ja tulee tapahtumaan. Parasta kuitenkin se, että yhteydenpitomme jatkunee tästä, niin kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. En tiedä, itkinkö ilosta vai helpotuksesta. Varmaan ihan kaikesta. Yllätyksestäkin.

Taitaa olla taas kahvin paikka.

Mukavaa maanantaita! Arkea kohti mennään tunti tunnilta.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heh! Niin tuli naatiskeltuu pyhistä.
Saatoin jättivauvani siskonsa kanssa rautatieasemalle. Sinne se lähti suureen maailmaan..
3vkon lepo,huoli ja hätä edessä!
Joku allerginen reaktio varmaan silmissä, kun pyrkii vuotamaan? Rinnassa metka puristus ja joku jonkun möykyn kurkkuunikin tunkenut :O

Pärjää se siellä,mut ku...
Huomenna töihin, niin eiköhän ajatukset pysy kurissa :)

Mutta, kyllä oli kivaa olla lasten paapottavana muutama päivä!
Nyt yritän uskotella että, on kivaa olla ilman niitä...

Pakkasta ja lunta toivon,koska tiedän sun niitä kaipaavan!

vintti kirjoitti...

OIh. Sie meet jo huomenna töihin. Huoks, ihan miulle iskee huono omatunto moista ajatellessa ;-)

Mie en kirkkoon asti päässyt, ja oon sellanen itkupilli, etten varmaan olisi kyennyt muuta kuin iso paketti Nessuja mukana.

Oliko meidän basisti paikalla?

Tuo trivia on kuulemma kyllästetty kahden meidän suosikkiorkesterin kysymyksillä :-D
Kerro, mitä pidit.

MInä menen nyt ottamaan tatuointia.

Kyllä, kuulit ihan oikein.
Juniori sai tatuointikoneen joululahjaksi, joten ei auta.

Apua, kuntopyörä... Mistä tuo siun into ja virta oikein tulee? Saisko sitä tänne???

Tinka kirjoitti...

Siru,
kolme viikkoa menee nopeasti, usko pois! Ekat päivät varmaan pahimpia tuota allerkiaa, mutta taitaa kuulua asiaan :)
Ja kyllä sie pärjäät! Hääki pärjää - vai onko toisin ilmottanu?

Juu, pieni pakkanen ja lumipeite olis aika toivottavaa, että tietäis elävänsä pian tammikuuta. On tämä ..sanonko mitä. No, en sano, kun tiiät kumminki.


Vintti,
ois sinne kirkkoon mahtunu yks pillittäjäki :) Ei ihan ehitty samaan, jolla Olli aiko käyvänsä, mutta haitanneeko tuo.

Ei muuten ollu basisti, jos mie niitä soittimia yhtään tunnen. Se sama, johon törmättiin Ekassa.
Ja C oli toisen kaupan tomaattiosastolla.
Syrjän Martti oli perstaina Tavaratalon TopTenissä ja oli hilkulla, etten morjestannu, kun siinä vieressä seiso :D Koominen tilanne - tai sitte olin vaan väsy työviikon jälkeen.

Tykkäsin/tykkään Triviasta! Kieltämättä monta kysymystä Just Niistä, mutta on paljon, paljon muistaki. Ja kivoja dvd-pätkiä.
Huomannu sen, että 70- ja 2000-luvut on mulle aika heikunkeikun. Noh, pelatessa viisastuu.

Vau! Saareen sitte kuvia tatuoinneista :)

Kuntis oli enempi miehen idea ja monen vuoden haave. Mie sain polkea kesällä ihan nokko, joten oon tyytyny mieluummin vielä sohvannurkassa lukemaan kirjaa.
Mutta uusi vuosi - uudet kujeet.

Sitä paitti; siehän se oot reipas, kun jaksat joka ilta lenkille :) Emmievain...

Anonyymi kirjoitti...

Minä olin kaivannut näitä sinun juttujasi :D Taas pääsi nauru kun luin.

Ihana mies! Kiva kun sait uuden puhelimen :D ja ihanaa että joulu meni leppoisasti.

Anonyymi kirjoitti...

Sukulaissielu,
kiva kun oot päk! Ja hyvää uutta vuotta!

Juu, en valita kännystä, enkä miehestä. Ainakaan just ny.