Kevättä keittiönpöydällä

Selvä kevään merkki, kun kukkakauppaa ei voi enää vain ohittaa.

Päivän kaupunkihaahuilu on takana. Mukava irtiotto keskelle lauantaipäivää, kun mieskin jäi suosiolla kotiin potemaan. Sain ostettua kaiken, mitä aioin, joten siinä mielessä onnistunut reissu. Vielä kun ompelijatäti taikoisi liehulahkeista sopivat, niin aijai - kevät voi minun puolestani tulla.

Mahtaako olla viikonlopun takia liikenteessä enemmän haitaribusseja pehmeine penkkeineen, kun jo (peräti) toistamiseen pääsin sellaisen kyytiin lauantaina. Piipahdin myös toisella puolella kaupunkia samanlaisella menopelillä. Minkä takia arkiaamuisin sitten täytyy istua epämukavilla ja pakkasaamuina kylmillä penkeillä! Kysyn vaan.

Tuskanhikeä oli havaittavissa erinäisissä sovituskopeissa, eikä pelkästään sen jonottamisen takia. Pahinta oli se, kun peilissä luki You look great!, mutta olotila ja näky olivat kaikkea muuta. Onneksi vielä sentään omin silmin näkee, mikä on greittiä ja mikä kaameeta. Inhoan housujen ostoa - olkoon ne sitten farkut tai mitkä tahansa, joilla pitäisi liikkua ihmisten ilmoilla ja vielä tuntea olonsa kotoisaksi! Kaikki oli ja näytti ihan toisenlaiselta kymmenen vuotta ja 10 kiloa sitten. Mitähän tässä ehtii vielä tapahtua, ennen kuin täyttää 40, jos tätä +kilo/vuosi -vauhtia mennään.

Järkytyin tuolla reissussa ihan vain vähän, koska huomasin hipelöiväni kenkiä, joissa oli (minun mittapuun mukaan) mainittavasti korkoa. Seuraavalla kerralla varmaan jo kokeilen. Ehkä tuolla paikkapaikoin pärjäisi, kun asfaltti kiiltää jo! Ei tarvitse pelätä lentävänsä peeseelleen. Kops, kops...