Tervanjuontipäivä

Mistä kummasta tähän nyt tällaisen maanantain keksi pukata! Kysyn vaan. Vielä Juuson päivänä! En meinannut päästä ollenkaan vauhtiin ja siihen kun pääsin, eipä pahemmin päätä huimannut. Niin kamalaa tervanjuontia koko hela työpäivä, etten muista ikinä olleen. Ainakaan moneen vuoteen. Harvoin tökkii näin pahasti, mutta kun se päivä osuu kohdalle, se myös tuntuu ja näkyy. Murr.

Tiedän kyllä osittain, mistä tämä hankala vire johtui; työpöydällä oli liian vähän töitä - ei saanut mistään mitenkään kiinni ja poiskaan ei voinut lähteä. Eikä tuo ilmakaan nyt niin kehuttava ole, räntää tulee taivaan täydeltä ja jos hyvin kävi, palellutin itseni tänään pysäkeillä vartoessa. Hei hulinaa, mutta eikö se ole taas minun vuoro sairastaa, kaikki muut ovat jo poteneet. Heti kerralla viikkotolkulla. Just.

Vai onkohan tämä vaaliväsymystä? Turhautumista siitä, että oma valintani ei päässyt läpi. En nyt niin kamalan vakavasti ota niitä vaalihommeleita, mutta olisin toivonut, että se uusi ehdokas olisi mennyt läpi. Nyt siellä on taas/edelleen pääosissa ne samat vanhat naamat. Muutamien kohdalla voin vaan ihmetellä, ketkä niitä on äänestänyt. Ei elämän kevät!

Keväästä puheen ollen... Kotimatkalla piipahdin taas uuteen parturiin. Niitähän täällä riittää. Varasin ajan pitemmän kaavan mukaan, josko saisi pikkuhiljaa pään auki kesätukalle. Haen niin pitkään sitä "omaa" leikkuria, että se taas löytyy. Kotikaupunkiin jäi yksi parhaista. Sen käsittelyn jälkeen ei koskaan tarvinnut kiiruhtaa kotiin suorinta tietä ja laittaa päätä vesihanan alle.

Pakko hokea loppuilta, että huomenna on paremmin, huomenna on paremmin... Ei voi olla kahta turhaa päivää peräkkäin.